Idänritariyökkönen – Catocala adultera
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
Yleiskuvaus
Siipiväli 58–74 mm. Etusiivet vaalean sinertävänharmaat; keskisarakkeen etuosa laajalti valkeahko. Poikkiviirut vahvat, kaksinkertaiset, mustat. Keskivarjo tummanharmaa. Munuaistäplä valkeahko, vahvasti mustareunainen, sen keskellä musta puolikuu. Aaltoviiru valkeahko, ulkopuolelta harmaanruskeareunainen, heikosti myös sisäpuolelta, hampaallinen. Ulkoreunassa rivi heikkoja, mustia puolikuita. Takasiivet oranssinvivahteisen punaiset, sisempi musta kaari melko tasalevyinen, etuosassa heikko kurouma, ulkovyö melko kapea.
Toukka harmaanruskea, keskiruumis hiukan tummempi; pitkittäisjuovat ja vyöhykkeet lähes samaa väriä. Jaokkeen A5 poikkikyttyrä korkea; jaokkeen A8 musta vinojuova D2–SD1 selvä. Päässä musta poikkijuova, päälakijuova lyhyt, punaruskea, alapuolelta valkoreunainen.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- idänritariyökkönen (suomi)
- ryskt ordensfly (ruotsi)
- Vakiintunut
- Harvinainen
Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2021/521) ? Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo ? Metsänkäyttöilmoitusten automaattimenettelyssä käytettävä lajiluettelo (MKI-OHKE 2023) ?
- 2019 VU – Vaarantuneet
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset