Jänösiilikäs Spilosoma urticae

Yleiskuvaus

Siipiväli 32–43 mm. Koiraan tuntosarvet selvästi kapeammat kuin tiikerisiilikkäällä (S. lubricipedum), siima valkea, sen yläpinnalla kapea, musta juova. Pää ja keskiruumis puhtaan valkeat. Takaruumis oranssinkeltainen, paitsi tyvi- ja peräjaokkeet; selässä ja sivuilla rivi mustia täpliä.

Etusiivet kapeammat ja niiden takanurkka pyöristyneempi kuin tiikerisiilikkäällä; puhtaan valkeat; keskisaran kärjessä viistosti kaksi pientä, mustaa pilkkua; joskus 3–4 pientä, mustaa pilkkua siiven tyvellä ja kärjessä. Takasiivet puhtaan valkeat.

Muna pallomainen, alapuoli litistynyt; väri kellanvalkea.

Toukka 36–45 mm, tummanruskea–harmaanmusta; selkäjuova melko heikko, vaaleanruskea, karvoituksen peittämä. Karvoitus tiheää ja pitkää, varsinkin takapäässä, mustanruskeaa–mustaa. Hengitysaukot valkeat. Pää kiiltävän musta; käsnäjalat punaiset.

Kotelo melko vanttera, 13–16 mm, tummanruskea–ruskeanmusta, hengitysaukot beesit. Kremaster hyvin lyhyt, siinä joitakin hyvin lyhyitä sukasia.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Spilosoma urticae
Auktorit
(Esper, 1789)
Yleiskieliset nimet
  • jänösiilikäs (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62277
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Harvinainen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 NT – Silmälläpidettävät
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • MVL.232
  • Perhoset
  • Suurperhoset