Jänösiilikäs – Spilosoma urticae
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 32–43 mm. Koiraan tuntosarvet selvästi kapeammat kuin tiikerisiilikkäällä (S. lubricipedum), siima valkea, sen yläpinnalla kapea, musta juova. Pää ja keskiruumis puhtaan valkeat. Takaruumis oranssinkeltainen, paitsi tyvi- ja peräjaokkeet; selässä ja sivuilla rivi mustia täpliä.
Etusiivet kapeammat ja niiden takanurkka pyöristyneempi kuin tiikerisiilikkäällä; puhtaan valkeat; keskisaran kärjessä viistosti kaksi pientä, mustaa pilkkua; joskus 3–4 pientä, mustaa pilkkua siiven tyvellä ja kärjessä. Takasiivet puhtaan valkeat.
Muna pallomainen, alapuoli litistynyt; väri kellanvalkea.
Toukka 36–45 mm, tummanruskea–harmaanmusta; selkäjuova melko heikko, vaaleanruskea, karvoituksen peittämä. Karvoitus tiheää ja pitkää, varsinkin takapäässä, mustanruskeaa–mustaa. Hengitysaukot valkeat. Pää kiiltävän musta; käsnäjalat punaiset.
Kotelo melko vanttera, 13–16 mm, tummanruskea–ruskeanmusta, hengitysaukot beesit. Kremaster hyvin lyhyt, siinä joitakin hyvin lyhyitä sukasia.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- jänösiilikäs (suomi)
- Vakiintunut
- Harvinainen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 NT – Silmälläpidettävät
- Lauri Kaila
- MVL.232
- Perhoset
- Suurperhoset