Viirukärsäyökkönen Herminia tarsipennalis

Yleiskuvaus

Siipiväli 26–33 mm. Koiraan tuntosarvet ripsiset, niiden puolivälissä paksunnos. Etusäärissä suuret tupsut, nilkkajaokkeet selvästi havaittavat.

Etusiivet tasaisen mullankellertävän harmaanruskeat, melko tummat. Poikkiviirut tumman harmaanruskeat; sisempi heikosti taipunut; ulompi tekee vahvan mutkan ulospäin munuaistäplän kohdalla. Munuaistäplä tumma, puolikuun muotoinen. Aaltoviiru suora, terävä, vaaleareunuksinen, päättyy etureunaan. Keskivarjo puuttuu. Takasiivet harmahtavat, takanurkasta lähtee mustahko, heikkenevä vaaleareunuksinen juova; ripsien tyvijuova alapinnalla katkeileva.

Toukka 17–20 mm, sameanharmaa; selkäjuova harmahtavanmusta; sivuselkäjuovat vaaleammat. Nystyrät mustat, kellertävänvihreäreunaiset. Hengitysaukot mustat. Niskakilpi tumma, keskeltä vaalea. Pää mustanruskea.

Kotelo kohtalaisen solakka, 12–14 mm, kirkkaan punaruskea. Pistekuopat puuttuvat metanotumista, jaokkeissa A1–A9 ne ovat olemassa. Harjakset selvät. Kremaster selvästi lyhyempi kuin sen tyven leveys, sukaset D1 ja Sd1 lähtevät läheltä sen tyveä. Sukaset hyvin ohuet, D2 vahvempi ja paljon pitempi kuin muut.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
MR.1
Tieteellinen nimi
Herminia tarsipennalis
Auktorit
Treitschke, 1835
Yleiskieliset nimet
  • viirukärsäyökkönen (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62190
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Suurperhoset