Pikkupystyperä – Clostera pigra
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli ♂ 23–26 mm, ♀ 23–28 mm. Tuntosarvet harmaanruskeat. Ruumis ruskeanharmaa. Päälaki ja keskiruumiin keskiosa tumman punaruskeat–kastanjanruskeat; takaruumiin perätupsun kärki saman värinen.
Etusiipien pohjaväri violetinharmaa. Poikkiviirut hienot, valkeahkot: tyvipoikkiviiru epäsäännöllinen, keskeltä usein katkennut; sisempi taipunut kulmikkaasti ulospäin; ulompi levenee etureunassa pieneksi, valkeaksi, kolmikulmaiseksi täpläksi, sen sisäpuolella tumma poikkivyö, joka ei ulotu takareunaan, ja ulkopuolella pohjaa tummempi kärkilaikku; siiven kärjen ja ulomman poikkiviirun välissä diffuusi, punaruskea laikku. Aaltoviiru muodostuu rivistä mustia pilkkuja. Takasiivet tumman ruskeanharmaat.
Muna puolipallomainen, ensin kellanvalkea, myöhemmin harmahtavanroosa tai vaaleanpunainen.
Toukka 24–29 mm, harmaa–mustanharmaa; selkä harmahtava, kellertävänsävyinen, siinä hienoja, katkeilevia, mustahkoja pitkittäisjuovia; sivuselässä kaksi riviä oransseja tai keltaisia nystyröitä; sivujuova keltainen. Selässä jaokkeissa A1 ja A8 sametinmusta kohotäplä. Karvoitus harvaa, harmaankeltaista. Hengitysaukot mustat. Pää mustanruskea.
Kotelo 12–14 mm, kiiltävän tumman punaruskea–mustanruskea. Kremaster ulkonee pitkähköksi, hennoksi ulokkeeksi, sen kärjessä levy, jossa on hienoja, vaakasuoria, usein sisääntaipuneita väkäsiä.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- pikkupystyperä (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Marko Mutanen
- Lauri Kaila
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Suurperhoset