Lehtovähämittari Chloroclystis v-ata

Yleiskuvaus

Siipiväli 16–19 mm. Takaruumiin tyvellä kaksi mustaa rengasta.

Etusiivet sameanvihreät, tummempipoikkijuovaiset. Poikkiviirut mustat, tyvipokkiviirun ulkopuolella takareunassa mustaa kehnää, sisempi muodostaa soran kulman, ulompi mustempi etuosastaan ja siinä kaksi kulmaa, joista etummainen muodostaa V:n muotoisen kuvion, takaosastaan häipyvä tai epäselvä. Ripset vihreät, harmaanruskeatäpläiset. Takasiivet vaaleanharmaat, poikkiviirut tummemmat.

Muna muistuttaa kääpiömittarin (Gymnoscelis rufifasciata) omaa, mutta on hiukan paksumpi, vähemmän kiiltävä, mikä johtuu vahvemmasta pintarakenteesta. Se koostuu teräväreunaisista kuusikulmaisista kuopista, jotka ovat selvästi syvemmät kuin kääpiömittarilla. Väri aluksi valkea, pian vaaleankeltainen, sitten vaaleanoranssi.

Toukka kohtalaisen ohut, 16–18 mm, vaaleanvihreä, vihreä, luunvalkoinen, vaalean kellanruskea, punertavanruskea, tummanruskea tai vaalean ruosteenpunertava; selkä- ja sivuselkäjuova suorat, useimmiten tummanruskeat; keskimmäisissä jaokkeissa 4–5 hyvin samankokoista tasakylkistä kolmiota, joiden kärjet suuntautuvat eteenpäin, väritykseltään mustanruskeat–punaruskeat, tavallisesti takaa valkoreunaiset; sivujuova tumma, usein täpliksi jakautunut. Kuviot voivat joskus olla häipyvät, joskus vahvasti laajentuneet tai tummentuneet.

Kotelo pieni, melko vanttera, 5,5–6,5 mm. Väri savenkeltainen, kohtalaisen kiiltävä, siipiaiheet vihreät, silmät kohta tummat. Pintarakenne kohtalaisen hieno. Dorsaaliura hyvin syvä, tummareunainen, siinä vain yksi pitkä ja pyöristynyt kaudaaliulkonema. Sivuviillos kohtalaisen pieni, syvä, mustareunainen ja pyöreäkärkinen. Jaoke A10 epätasainen, vatsapuolella frontolateraaliset kohoumat ja sivuharjanteet usein suuret. Kremaster selkäpuolelta katsottuna keskeltä enimmäkseen syventynyt, sen yläpinta sileä, terävän kielimäinen ja usein hiukan lyhyempi kuin kääpiömittarilla (G. rufifasciata). Sukaset D1 sijaitsevat paljon kauempana muista sukasista kuin em. lajilla.

Elinkierto

Lentää touko–kesäkuussa ja II sukupolvi heinä–elokuussa.

Toukka kesäkuussa ja elo–syyskuussa.

Kotelo talvehtii.

Elintavat

Lentää illalla ja yöllä; tulee valolle.

Toukka polyfagi, elää monilla ruohoilla, varvuilla ja pensailla, syö nuppuja, kukkia, hedelmiä ja lehtiä.

Koteloituu ohueen koppaan maahan.

Elinympäristö

Lehdoissa, metsänreunoilla, pensaikoissa, puutarhoissa.

Ensisijainen
  • Ml – lehdot (myös kuusivaltaiset)
?

Viitteet

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O. 1989. Suomen perhoset. Mittarit 2. Suomen Perhostutkijain Seura, Recallmed Oy, Hanko. 280 s.

Patočka, J. 1996. Die Puppen der mitteleuropäischen Blütenspanner. Dortmunder Beiträge zur Landeskunde 30: 185–283.

Porter, J. 2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.

Prout, L. B. 1912–1916. The Palaearctic Geometrae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. IV. Volume. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. I–V, 1–479.

Skou, P. 1984. Nordens Målere. Håndbog over de danske og fennoskandiske arter af Drepanidae og Geometridae (Lepidoptera). Danmarks Dyreliv 2. Fauna Bøger, København. 332 s.

Stephens J. F. 1829. Illustrations of British entomology; or, A synopsis of indigenous insects; containing their generic and specific distinctions; with an account of their metamorphoses, times of appearance, localities, food, and economy. Haustellata. Vol. III. Baldwin and Cradock, London. S. 1–333, [25–32].

Weigt, H.-J. 1977. Die Blütenspanner Westfalens (Lepidoptera Geometridae). Teil 2: Die Raupen und ihre Futterpflanzen. Dortmunder Beiträge zur Landeskunde 11: 41–98.

Weigt, H.-J. 1988. Die Blütenspanner Mitteleuropas (Lepidoptera, Geometridae: Eupitheciini). Teil 2: Gymnoscelis rufifasciata bis Eupithecia insigniataDortmunder Beiträge zur Landeskunde 22: 5–81.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0