Katajapikkumittari – Eupithecia pusillata

Siipiväli 17–20 mm. Takaruumiin 2. jaokkeessa musta vyö, sivuilla musta juova.

Etusiivet harmaanruskeat tai ruskeat, usein hiukan punertavat, niissä epäselviä, tummempia tai harmaanruskeita  poikkijuovia. Poikkiviirut mustat, yhdensuuntaiset, sisemmässä kulma ulospäin keskisaran kohdalla, ulommassa suonen M1 kohdalla; keskivarjo terävä, musta, lähes suotra, kulkee keskipilkun kautta; sen ja ulomman poikkiviirun sisäpuolella vahvoja, mustia nuolitäpliä. Keskipilkku juovamainen, musta, ulkopuolelta valkeahkoreunainen, sulautuu keskivarjoon. Aaltoviiru valkeahko, muodostaa selvän tornaalitäplän. Takasiivet vaaleanruskeat, etureunasta vaaleammat, niissä epäselviä, harmaita poikkijuovia; keskipilkku harmaa; ulkosarake tummahkon harmaanruskea, siinä hyvin ohut aaltoviiru. Molempien siipiparien ripset täplikkäät.

Muna solakan ovaali. Pinnassa hieno- ja matalareunaisia, vahvasormisia, 5- tai 6-kulmaisia kuoppia. Väri aluksi kermanvalkea, sitten kellanvihreä, talvehtiessa lyijynharmaa.

Toukka solakka, 16–17 mm, A) mehuvihreä tai keskiruskea; selkäjuova hieno, pohjaa tummempi; sivuselkäjuova puuttuu tai on pohjaa vaaleampi; sivujuova heikosti harjannemainen, selvän kellanvalkea. B) tavallisesti mehuvihreä, harvoin keskiruskea; kuviot kuten edellä, selkäjuova selvästi tummempi. Selässä keskimmäisissä viidessä tai kuudessa jaokkeessa vaakunan muotoinen, punainen laikku, jonka pyöreä pää on eteenpäin suuntautunut. Tumma selkäjuova muodostaa yhdessä niiden kanssa taaksepäin suuntautuneet kolmikärjet. Punaiset laikut ovat usein hienosti keltareunaiset. Usein tavataan tyyppien A ja B välimuotoja.

Kotelo pieni, melko solakka, 6–7 mm, kiiltävän keskiruskea, siipiaiheet tavallisesti tummanvihreät, takaruumiin jaokkeissa tummat poikkijuovat, peräpää samoin tumma. Pintarakenne keskikarkea. Dorsaaliura keskiosastaan hyvin syvä, leveä, molemmilta puolilta hienosti mustareunainen, T:n muotoisesti laajentunut, molemmat sivut kapeat. Keskimmäinen kaudaaliulkonema ulottuu n. puoliväliin 10. tergiittiä, on leveyttään pitempi, pyöreäkärkinen tai poikkipäinen. Dorsaaliuran laajentuneen osan takareuna sen sivuilla tasainen tai hienohampainen. Sivuviillos lyhyt, verrattain syvä, tavallisesti tylppä, usein myös mustareunainen. Jaokkeen A10 frontolateraaliset kohoumat joskus näkyvissä. Kremaster selvästi erottuva, selkäpuolelta katsottuna lyhyempi tai lähes yhtä pitkä kuin tyvensä leveys, pyöristynyt, hienopintarakenteinen. Sukaset hienot, ohuet, suunnilleen kremasterin pituiset, D2:t vain hiukan tai tuskin suuremmat kuin muut. D1:t sijaitsevat ± kremasterin keskikohdan etupuolella, Sd1:t yleensä hiukan lähempänä L1:iä kuin D1:iä, L1:t lähellä D2:ia.