Piiskupikkumittari Eupithecia virgaureata

Yleiskuvaus

Siipiväli 17–20 mm. Koiraan tuntosarvien ripset melko pitkät, n. siiman läpimitan pituiset. Keskiruumiin takareunassa valkea täplä. Takaruumiin selässä joka jaokkeessa tumma karvatupsu.

Etusiivet harmaat, niissä epäselviä, tylppäkulmaisia, tummanharmaita poikkiviiruja. Ulommassa poikkiviirussa rivi mustia suoniviiruja. Keskipilkku selvä, musta, ovaali. Keskivarjo kulkee juuri sen ulkopuolelta koskettaen sen etu- ja takareunaa. Aaltoviiru hyvin heikko, vaalea, muodostaa takakulmassa piene, vaaleanharmaan pilkun. Takasiivet kuten etusiivet, mutta hiukan vaaleammat, tyvestä vaaleimmat; poikkijuovat kaarevat, vähemmän selvät; keskipilkku mustahkonharmaa.

Muna pullean ovaali; pinnassa hienoja, pyöreähköjä, viisi- ja kuusisormisia kuoppia. Mikropyyliruusukkeessa 7–9 lehteä. Väri aluksi valkea, myöhemmin keltainen, sitten vaaleanoranssi.

Toukka solakka, n. 20 mm, savenruskea–vaalean kellanruskea; selkäjuova keskiruskea; sivuselkäjuova hieno, aaltoileva, tavallisesti heikko, samanvärinen. Selässä keskimmäisissä jaokkeissa viisi rombimaista, tummanruskeaa laikkua, jotka selkäjuova yhdistää toisiinsa, ja jotka ovat edestä selvästi valkeahkojen vinojuovien reunustamat. Vatsa useimmiten tummanruskea, vaaleankeltaisten–valkeiden vinojuovien siksakkimaisesti reunustama. Selvästi solakampi kuin pilkkupikkumittarin (E. tripunctaria) tai mykeröpikkumittarin (E. absinthiata) toukka.

Kotelo keskisuuri, melko solakka, 7–8,5 mm, ohutkuorinen, kiiltävän nahanruskea, kuviot tyypillisen tummat, lähes mustat: selässä oliivinmustanruskeita laikkuja. Selkä- ja sivuselkäjuova kellertävät, välissä tummia juovia, jotka ovat usein jaokkeiden kellertävän takareunan laikuiksi hajottamat. Siipiaiheet oliivinmustat, suonet terävän kellertävät, ne ovat usein myös tummalaikkuiset ja -reunaiset. Dorsaaliura keskisyvä, kohtalaisen kapea, takaa mustareunainen, siinä 7 tai enemmän lyhyttä, useimmiten tylppää kaudaaliulkonemaa, joista keskimmäinen hiukan muita suurempi, ulottuu vain viidesosaan 10. tergiittiä. Sivuviillos suuri, terävä. Jaokkeen A10 frontolateraaliset kohoumat heikot. Kremaster selkäpuolelta katsottuna vähän erottuva, pitempi kuin tyvensä leveys, kolmiomainen–suipon kielimäinen, dorsoventraalisesti vahvasti litistynyt. Vatsapuolelta katsottuna tyven läheltä vahvasti syvennyt. Pinta selkäpuolelta sagrinoitu, sivut tyviosassa poikkiryppyiset. Sukaset lyhyemmät kuin kremasterin pituus, D2:t pitemmät ja vahvemmat kuin muut. D1:t lähtevät kremasterin keskikohdasta tai hiukan sen takaa. Sd1:t usein lähempänä L1:iä kuin D1:iä, L1:t lähellä D2:ia.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
MR.1
Tieteellinen nimi
Eupithecia virgaureata
Auktorit
Doubleday, 1861
Yleiskieliset nimet
  • piiskupikkumittari (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62061
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Marko Mutanen
  • Lauri Kaila
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Mittarit
  • Suurperhoset