Malipikkumittari – Eupithecia ochridata
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
Yleiskuvaus
Siipiväli I sukupolvi 22–24 mm, II sukupolvi 18–21 mm. Muistuttaa paljon soukkopikkumittaria (E. innotata), mutta etusiivet hivenen leveämmät ja kolmiomaisemmat. Etusiivet vaalean- – melko tumman harmaat, usein okransävyiset, keskisuoni (cubitus) usein okra. Kuviointi usein diffuusia, jolloin keskipilkku on ainoa selvä merkki. Ulompi poikkiviiru leveälti vaaleatäytteinen, sen etuosan mutka vähemmän terävä. Aaltoviiru yleensä leveähkö, harmahtava. Takasiivet hyvin vaaleat, keskipilkku usein puuttuu. Ripset vaaleammat ja selvemmin täplikkäät kuin soukkopikkumittarilla.
Muna samanlainen kuin soukkopikkumittarilla.
Toukka muistuttaa paljon soukkopikkumittarin omaa, mutta I sukupolven toukissa on havaittavissa oranssia sävyä, ja kuviointi on kontrastisempaa. II sukupolven toukat ovat vihreitä, ja kuviointi lähes identtistä soukkopikkumittarin kanssa.
Kotelo keskimäärin 7,8 mm; muistuttaa soukkopikkumittarin omaa. Se on tavallisesti nahanruskea, selkä ja peräpää tummemman ruskeat. II sukupolven koteloilla siipiaiheet joskus tummanvihreät.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- malipikkumittari (suomi)
- Vakiintunut
- Harvinainen
VANHA Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471) ?
- 2019 NT – Silmälläpidettävät
- 2010 VU – Vaarantuneet
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Mittarit
- Suurperhoset