Kanervapikkumittari – Eupithecia nanata
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 17–20 mm. Takaruumiin 2. jaoke ruskehtava ja sen sivuilla mustahkoja täpliä.
Etusiivet suipot, harmaat, niissä tumman harmaanruskeita, kulmikkaita poikkijuovia. Suonet osittain mustapilkkuiset. Poikkiviirut kolminkertaiset, valkotäytteiset, ulompi muodostaa etureunan lähellä selvän, kulmamaisen mutkan ja on keskiosastaan lähes suora. Keskipilkku musta, juovamainen, sen sisäpuolella valkea laikku. Keskisaran takakulmasta ulkosarakkeen sisäosaan kulkee heikko, ruskehtava varjo. Aaltoviiru valkea, muodostaa takakulmassa vahvan hampaan sisäänpäin. Siiven kärjessä viisto, valkeahko juomu. Takasiivet vaaleanharmaat, valkeahkonsekaiset, harmaat poikkijuovat selvät vain sisäreunassa; keskipilkku harmaa. Molempien siipiparien ripset täplikkäät.
Muna solakampi kuin pursupikkumittarin oma. Pinta hienorakenteinen, koostuu hienoista 4-, 5- ja 6-sormisista kuopista, jotka ovat hiukan karkeampia kuin pursupikkumittarilla. Väri aluksi valkea, pian sitruunankeltainen, sitten vaaleanoranssi.
Toukka solakka, 16–18 mm, luunvalkoinen–vaaleanroosa, vatsa vihertävä; hieno selkäjuova ja usein hyvin heikko sivuselkäjuova purppuranpunaiset–ruosteenpunaiset; keskimmäisissä viidessä tai kuudessa jaokkeessa hyvin terävät, rosoiset, punaiset, eteenpäin suuntautuneet kolmiot; alasivuselän punaiset, rosoiset vinojuovat koskettavat sivuselkäjuovaa ja ovat valkeahkon sivujuovan katkomat.
Kotelo kohtalaisen solakka, pienehkö, 6–7 mm, harvoin hiukan suurempi, vaalean meripihkanruskea, peräpää tummempi, siipiaihet joskus vihertävät. Pintarakenne keskikarkea. Metanotumin pistekuopat useimmiten olemassa, eivät lukuisat. Dorsaaliura keskileveä, syvä, molemmilta puolilta mustareunainen, takaa hiukan karvainen, kaudaaliulkonemat usein hiukan pitemmät, muuten samankaltaiset kuin pursupikkumittarilla (E. gelidata). Sivuviillos pienehkö, kapea, suippo ja keskisyvä. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat heikot. Kremaster selkäpuolelta katsottuna melko erottuva, kielimäinen, terävämmin pyöristynhyt ja usein pitempi kuin pursupikkumittarilla, yhtä pitkä tai jopa pitempi kuin tyvensä leveys, sen pintarakenne useimmiten hieno. Sukaset D2 hiukan pitemmät ja paksummat kuin muut, kaikki ohuet, yhtä pitkät, joskus pitemmät kuin kremaster, kärjestä hiukan kiertyneet. D1:t lähtevät suunnilleen kremasterin keskikohdasta, Sd1:t lähempää L1:iä kuin D1:iä.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- kanervapikkumittari (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Mittarit
- Suurperhoset