Pursupikkumittari Eupithecia gelidata

Yleiskuvaus

Siipiväli 17–22 mm. Etusiivet suipot, mutta leveämmät kuin kanervapikkumittarilla (E. nanata), melko tumman ruskehtavanharmaat, niissä hiukan tummempia poikkijuovia. Keskisarake pohjaa hiukan tummempi, hyvin hienojen poikkiviirujen rajaama. Ulompi poikkiviiru korkeintaan heikosti kaksinkertainen, keskeltä hiukan kaareutuva, muodostaa etureunan lähellä pienen kaaren tai heikon kaksoismutkan. Keskipilkku juovamainen. Ulkosarake lähes yksivärisen tummahkonharmaa, siinä kapea, valkeahko aaltoviiru, joka on joskus katkonainen, muodostaa takakulmassa terävän kulman sisäänpäin tai levenee pieneksi, valkeahkoksi täpläksi. Takasiivet harmahtavat, niissä heikkoja poikkijuovia; keskipilkku juovamainen, voi puuttua; ulkosarake hiukan pohjaa tummempi, siinä hyvin heikko aaltoviiru, joka voi puuttua. Molempien siipiparien ripset vaalean- ja tummanharmaatäpläiset.

Muna hiukan pulleampi kuin kanervapikkumittarilla; pinnassa 5-–6-sormisten kuoppien muodostama kuviointi. Väri aluksi valkea, pian vaaleanoranssi.

Toukka kohtalaisen solakka, 17–19 mm, iho vahvasti poikkiryppyinen, karkea, A) oranssinruskea, kuviot tummemman oranssinruskeat: hieno, tumma selkäjuova muodostaa keskiruumiin ja takapään jaokkeissa ovaalit levennykset – keskimmäisissä neljässä tai viidessä jaokkeessa aaltoilevien sivuselkäjuovien välissä eteenpäin suuntautuneet, terävät kulmakuviot, jotka joskus muodostavat täytetyt kolmiot. Niiden sivukärjet ulottuvat sivuselkäjuovan alapuolelle ja ovat siinä enimmäkseen hiukan tummemmat. Välittömästi niiden etupuolelta lähtee näissä jaokkeissa vinojuova, joka ulottuu vaaleaan, hiukan harjannemaisesti kohenneeseen sivujuovaan. Vatsa ilman kuvioita. Peräkilvessä punaruskea laikku. B) (pajuilla elävä toukka) vihreänkeltainen, heikosti oranssinsävyinen, jaokkeiden välit kellanoranssit; selkäjuova tummanvihreä; sivuselkäjuova epäselvä, tumma; sivuharjanne heikosti pohjaa vaaleampi. Peräkilvessä punaruskea laikku.

Kotelo keskikokoinen, kohtalaisen vanttera, 6,5–8 mm, ohutkuorinen, kiiltävä, pää, keskiruumis ja siipiaiheet tummanvihreät, selkä ja takaruumis savenkeltaiset, takapää tummempi. Pintarakenne hienohko–keskikarkea. Dorsaaliura keskileveä, keskisyvä, takaa mustareunainen ja hiukan karvainen. Sen n. 5–7 kaudaaliulkonemaa säännöllisen pyöristyneet, ulottuvat 1/4 kohdalle 10. tergiittiä, keskimmäinen hiukan suurempi kuin muut, reunimmaiset pienimmät. Sivuviillos keskisuuri, keskisyvä. Jaokkeen A10 vatsapuoli vähän erilaistunut. Kremaster selkäpuolelta katsottuna vähän erottuva, lyhyempi kuin tyvensä leveys, pyöristynyt tai nuppimainen, tylppä, dorsoventraalisesti litistynyt, ± sagrinoitu. Sukaset vähintään kremasterin pituiset. D2:t hiukan pitemmät ja vahvemmat kuin muut. D1:t lähtevät kremasterin keskikohdan etupuolelta, Sd1:t useimmiten hiukan lähempää L1:iä kuin D1:iä, L1:t paljon lähempää D2:ia kuin Sd1:iä.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomessa yhteensä

havaintoa?

Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Eupithecia gelidata
Auktorit
Möschler, 1860
Yleiskieliset nimet
  • pursupikkumittari (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62056
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Harvinainen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Emme voi näyttää tätä lukua tällä hetkellä johtuen kansainvälisen BOLD-palvelun rajapinnan rajoituksista. ?
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet