Mäntypikkumittari – Eupithecia indigata

Siipiväli 16–19 mm. Pää ja ruumis etusiipien väriset, takaruumiin tyven lähellä ruskea rengas.

Etusiivet melko suipot, harmaat, niissä heikkoja, tummempia, kulmikkaita poikkijuovia. Poikkiviirut etureunassa mustahkopeitteiset. Keskipilkku vahva, pitkänomainen, mustahko. Aaltoviiru lähes puuttuu tai puuttuu. Takasiivet vaaleanharmaat, niissä heikkoja, harmaita poikkijuovia; keskipilkku tummanharmaa.

Muna jonkin verran kapeampi kuin kuusipikkumittarilla (E. conterminata). Mikropyylinapa on hyvin näkyvä, litistyminen kohtalaista. Pinta vahvarakenteinen, kuoppien muodot muistuttavat palapeliä. Väri aluksi valkea, pian kellertävä, sitten vaalean oranssinruskea.

Toukka solakka, n. 14 mm, vaalean punertavanruskea; selkäjuova leveä, ruskea, kapeampien, vaalean okrankeltaisten sivuselkäjuovien rajaama; sivujuova leveä, epäselvästi vaalean kellanharmaa. Usein näkyvissä hyvin hieno, aaltoileva, epäselvä lisäsivujuova.

Kotelo keskisuuri, hyvin solakka, 7,5 mm, mustanruskea, takaruumis tummanruskea, takaruumiin keskimmäisten jaokkeiden takaosassa oranssinruskea poikkijuova. Pintarakenne karkeahko. Siipisuonet heikosti erottuvat. Pistekuoppia vain takaruumiin jaokkeissa. Dorsaaliura kapea, matalahko, sen kaudaaliulkonemat vähälukuiset, kolme keskimmäistä hiukan suuremmat, pyöristyneet, eivät ulotu 10. tergiitin 1/5 kohdan yli. Sivuviillos melko suuri, syvä ja suippo. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat suuret, korkeat, keskeltä hiukan uurteiset. Kremaster selkäpuolelta katsottuna melko erottuva, lyhyt ja leveä, pyöreäkärkinen, sen sivut viistot, hiukan kuperat, sivulta katsottuna kohtalaisen litistynyt ja varsin tylppäkärkinen. Pinta selkäpuolelta ja sivuilta hiukan uurteinen ja epätasainen, vatsapuolelta keskiosasta syvennyt. Sukaset ohuet, jokseenkin samanpituiset, kärjestä kiertyneet, suunnilleen yhtä pitkän kuin kremaster. D1:t lähtevät kaukaa toisistaan kremasterin keskikohdan etupuolelta, Sd1:t lähempää L1:iä kuin D1:iä, L1:t läheltä D2:ia.