Lautumapikkumittari – Eupithecia succenturiata
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 20–25 mm. Keskiruumis valkea, etuselkä mustanharmaa. Takaruumis mustanharmaa, tyvestä ja peräpäästä valkea.
Etusiivet valkeat, kuviot harmaita ja mustia. Etu- ja ulkoreuna sekä tavallisesti myös takareuna harmaat. Poikkiviirut hienot, kolminkertaiset, usein selvät vain etureunassa; sisemmässä tylppä kulma lähellä etureunaa, ulommassa terävä kulma sisäänpäin, sitten muodostaa suuren kaaren keskipilkun ulkopuolelle. Keskivarjo usein hyvin epäselvä, taipuu melko läheltä keskipilkun ympäri tai sen yli. Keskipilkku melko pieni, mutta terävä, musta. Aaltoviiru hienohampainen, molemmilta puolilta tummavarjoinen, vahvemmin ulkopuolelta. Kärjessä vaalea vinojuomu. Takasiivet valkeahkonharmaat, poikkijuovat harmaat; keskipilkku mustahkonharmaa; sisäreuna harmaakehnäinen, ulkoreuna ruskeanharmaa.
Muna keskimäärin hiukan suurempi kuin kärsämöpikkumittarin (E. icterata) oma, melko pyöristyneen ovaali, helmiäishohtoinen, pinnassa verrattain suurten, viisi-–kuusisormisten kuoppien rakenne. Väri aluksi valkea, myöhemmin syvän ruskeanoranssi.
Toukka hoikka, 22–24 mm, punertavanruskea–punertavan suklaanruskea. Kuviot samantapaiset kuin kärsämöpikkumittarilla, mutta tavallisesti kontrastisemmat: tummanruskeat rombit usein ovaalit, samanvärisen, kapean selkäjuovan toisiinsa yhdistämät. Myös samoin tummanruskea, kapea sivuselkäjuova useimmiten yhtenäinen. Vaalea sivujuova kapeampi, vinojuomut tuskin näkyvät.
Kotelo 8–9,5 mm, muistuttaa paljon kärsämöpikkumittarin omaa. Metanotumin pistekuopat sijoittuvat pääasiassa sen keskiosaan. Labium pieni, selvästi pienempi kuin kärsämöpikkumittarilla. Dorsaaliuran keskimmäinen kaudaaliulkonema myös vaihteleva, mutta kärjestään tuskin laajentunut, sen sivut pikemminkin yhdensuuntaiset tai lähentyvät. Kremaster selkäpuolelta katsottuna joskus hiukan lyhyempi, tavallisesti kuitenkin yhtä pitkä tai pitempi kuin tyvensä leveys, joskus kielimäinen, muutoin samankaltainen kuin kärsämöpikkumittarilla. Pinta usein vain tyvipuoliskosta karkeammin sagriininen tai poikkiryppyinen, kärkiosasta sileä. Sukaset kuten kärsämöpikkumittarilla. D1:t katkeavat samoin helposti.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- lautumapikkumittari (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- MVL.232
- MVL.31
- Mittarit
- Suurperhoset