Kellopikkumittari – Eupithecia denotata

Siipiväli 18–22 mm. Takaruumiin sivuilla tyven lähellä mustia täpliä, sen joka jaokkeen takareunassa tummanruskea rengas.

Etusiivet ruskeat, niissä heikkoja, harmaita poikkijuovia. Ulompi poikkiviiru kaksin- tai kolminkertainen, ellei kokonaan häipynyt, sisäpuolelta mustahkopilkkuinen, suonen R5 kohdalla siinä terävä kulma sisäänpäin, vahvasti ja jyrkästi ulospäin taipunut keskipilkun ulkopuolella; suonen M1 kohdalta takareunaan se on yhdensuuntainen aaltoviirun kanssa. Keskipilkku musta, pienehkö, melko pyöreä. Aaltoviiru selvä, heikosti leventynyt takakulmassa, hampaallinen, molemmilta puolilta heikosti tummavarjoinen. Takasiivet vaaleanharmaat, tummempipoikkijuovaiset; keskipilkku tummanharmaa.

Muna ovaali; pinta vahvasti kiiltävä, vaikka pintarakenne on varsin vahva. Viisisormiset, syvät, leveiden ja vahvojen liuskojen ympäröimät kuopat muodostavat tunnusomaisen kuvioinnin. Väri aluksi valkea, muuttuu pian vain heikosti kellanvihertäväksi.

Toukka paksu, eteenpäin kapeneva, n. 18 mm, poikkiryppyinen, nahankeltainen–nahanruskea. Selässä rivi sisältä avonaisia, epäselviä, keskiruskeita rombeja; selkä- ja sivuselkäjuova keskiruskeat, yhtenäiset; keskimmäisissä viidessä jaokkeessa rombit yhtyvät sivuselkäjuoviin x:n muotoisilla, tummilla täplillä. Sivujuova heikosti harjannemainen, vaalea, alhaalta tummempireunainen. Vatsajuova keskiruskea. Pää ruskea tai musta.

Kotelo keskisuuri, kohtalaisen vanttera, 8–9 mm, heikosti kiiltävä, savenkeltainen tai -ruskea, peräpää tummempi. Pintarakenne karkea. Siipisuonet huonosti erottuvat. Metanotumissa pistekuoppia. Dorsaaliura kapea, keskisyvä, sen takareuna kohtalaisen paksulti tummanruskeareunainen ja siinä enimmäkseen vähälukuisia ulkonemia, jotka ulottuvat korkeintaan 1/4 kohdalle 10. tergiittiä. Niistä usein vain kolme keskimmäistä selvemmät. Sivuviillos vaihteleva, useimmiten keskisuuri, usein tylppä, verrattain syvä. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat heikot. Kremaster selkäpuolelta katsottuna kohtalaisen erottuva, tavallisesti lyhyempi kuin tyvensä leveys, suippo, sivut kuperat, usein hiukan poikkiuurteinen, vatsapuoli tyvestä kohtalaisen kovera. Kremaster on dorsoventraalisesti kohtalaisen litistynyt. Sukaset verrattain lyhyet, D2:t suuremmat ja paksummat kuin muut, D1:t lähtevät tavallisesti D1:ien ja L1:ien puolivälistä, L1:t useimmiten hiukan lähempää D2:ia kuin Sd1:iä.

Koiraan 8. sterniitti pitkänomaisen, käännetyn sydämen muotoinen; takapäässä matala lovi, kitinisoituneet reunat muodostavat kaksi hienoa oktavaalia.

Lentää heinäkuun alusta elokuun alkuun.

Toukka elo–syyskuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää illalla ja yöllä; tulee hyvin valolle.

Toukka elää kelloilla (Campanula), etenkin peurankellolla (C. glomerata), varsankellolla (C. trachelium) ja kurjenkellolla (C. persicifolia), kukilla ja varsinkin kotahedelmissä.

Koteloituu melko lujaan, pieneen, kasvijätteistä koottuun koppaan humuskerroksen yläosaan lähelle ravintokasvia. Joskus koteloituu kuivuneeseen hedelmäkotaan.

Kedoilla, niityillä, pientareilla, metsänreunoilla, ahoilla, metsäaukioilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Svenska fjärilar

Klöcker, A. 1915. Sommerfugle. IV. Natsommerfugle. III. Del. Danmarks Fauna 17. 162 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O. 1989. Suomen perhoset. Mittarit 2. Suomen Perhostutkijain Seura, Recallmed Oy, Hanko. 280 s.

Patočka, J. 1996. Die Puppen der mitteleuropäischen Blütenspanner. Dortmunder Beiträge zur Landeskunde 30: 185–283.

Petersen, W. 1909. Ein Beitrag zur Kenntnis der Gattung Eupithecia Curt. Deutsche Entomologische Zeitschrift "Iris" 22(4): 203–314, [1–28].

Prout, L. B. 1912–1916. The Palaearctic Geometrae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. IV. Volume. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. I–V, 1–479.

Skou, P. 1984. Nordens Målere. Håndbog over de danske og fennoskandiske arter af Drepanidae og Geometridae (Lepidoptera). Danmarks Dyreliv 2. Fauna Bøger, København. 332 s.

Weigt, H.-J. 1977. Die Blütenspanner Westfalens (Lepidoptera Geometridae). Teil 2: Die Raupen und ihre Futterpflanzen. Dortmunder Beiträge zur Landeskunde 11: 41–98.

Weigt, H.-J. 1991. Die Blütenspanner Mitteleuropas (Lepidoptera, Geometridae: Eupitheciini). Teil 4: Eupithecia satyrata bis indigata. Dortmunder Beiträge zur Landeskunde 25: 5–106.