Valkopikkumittari Eupithecia centaureata

Yleiskuvaus

Siipiväli 18–23 mm. Keskiruumis valkea. Takaruumiin yläpuoli tyvestä ja takapäästä valkea, keskimmäisistä jaokkeista tummanharmaa, valkopilkkuinen, kahden ensimmäisen jaokkeen sivuilla mustat täplät.

Etusiivet valkeat. Poikkiviirut mustat, hienot, yksinkertaiset. Tyvisarakkeen etureunassa kapea, tummanharmaa varjo. Keskipilkku suuri, musta, kuutava, sen ulko- ja etupuolella etureunassa suuri, kolmiomainen, tummanharmaa laikku. Takareunassa pieniä, tummanharmaita täpliä. Ulkosarakkeen sisäosa kellanruskea, ulko-osa lyijynharmaa; aaltoviiru selvä, valkea, etureunassa leveä, hampaaton, takapuoliskostaan vahvahampainen. Takasiivet valkeahkot; harmaat poikkijuovat näkyvissä sisäreunassa; keskitäplä heikko, harmaa; aaltoviirun reunat harmaat.

Muna ovaali, varsin litteä. Pintarakenne sangen epäsäännöllinen, muodostuu 3-–6-sormisista kuopista. Väri aluksi valkea, pian keltainen, sitten oranssi.

Toukka solakka, 16–18 mm, luonnonvalkea, vaalean kullankeltainen tai vaaleanvihreä; selkäjuova ± leveä, sameanpunainen, oranssi tai tummahkonvihreä, joka jaokkeessa hiukan ovaaliksi paksuuntunut; sivuselkäjuova kapea; viidessä keskimmäisessä jaokkeessa selkä- ja sivuselkäjuova poikkijuovan yhdistämät muodostaen taaksepäin avautuvat, atraimen muotoiset kuviot. Sivujuova punalaikkuinen, yhtyy usein poikkijuoviin. Kuviot voivat puuttua, jolloin toukka yksivärinen.

Kotelo keskisuuri, kohtalaisen solakka, 7–8,5 mm, savenkeltainen, pää, selkä ja peräpää punaruskeat, siipiaiheet joskus vihertävät. Pintarakenne karkeahko–karkea. Metanotumin pistekuopat puuttuvat. Dorsaaliura suuri, syvä, takaa mustareunainen ja karvainen; keskimmäinen kaudaaliulkonema suuri, sen sivuilla olevat selvästi pienemmät, keskimmäinen useimmiten suippo, ulottuu 1/3–2/3 kohdalle 10. tergiittiä. Sivuviillos suurehko. Jaokkeen A10 vatsapuolen frontolateraaliset kohoumat melko selvät. Kremaster erottuva, selkäpuolelta katsottuna suunnilleen yhtä pitkä kuin tyvensä leveys, lapiomainen, sivut vahvasti kuperat, sivulta katsottuna vahvahkosti litistynyt, vatsapuoli ei syvennyt. Sukaset D2 hiukan suuremmat kuin muut, lyhyemmät kuin kremaster. D1:t lähtevät kaukaa toisistaan kremasterin keskikohdasta tai sen takapuolelta, Sd1:t lähempää L1:iä tai suunnilleen yhtä etäältä D1:istä kuin L1:istä, L1:t läheltä D2:ia.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Eupithecia centaureata
Auktorit
(Denis & Schiffermüller, 1775)
Yleiskieliset nimet
  • valkopikkumittari (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62026
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • MVL.31
  • Mittarit
  • Suurperhoset