Pihlajapikkumittari Eupithecia exiguata

Yleiskuvaus

Siipiväli 16–21 mm. Takaruumiin tyven lähellä tummanruskea rengas.

Etusiivet melko suipot, vaalean ruskehtavanharmaat, niissä tylppäkulmaisia, melko tumman harmaanruskeita poikkijuovia. Ulompi poikkiviiru etureunan lähellä jyrkkämutkainen, sitten lähes suora, sen sisäpuolella 5–6 mustaa, hienoa nuolitäplää. Musta keskipilkku selvä, pieni, juovamainen. Ulkosarake tumma, katkennut suonien M1 ja CuA1 kohdalta; aaltoviiru melko epäselvä. Takasiivet vaalean ruskehtavanharmaat, niissä epäselviä, harmaita poikkijuovia; keskipilkku sekä laikku sisäreunassa lähellä tyveä tummanharmaat.

Muna hyvin säännöllisen muotoinen, koska molemmat navat ovat yhtä pyöristyneet; se on solakka ja sivuilta litistynyt. Pintarakenne koostuu matalista, epäsäännöisen muotoisista, mutkaisista kuopista. Väri aluksi valkea, myöhemmin kalpeankeltainen.

Toukka hyvin hoikka, 20–24 mm, voimakkaan lehdenvihreä; selkäjuova hyvin hieno, tummanvihreä, usein vain heikosti näkyvä, siinä joka jaokkeessa punertava tai punaruskea, takaa avonainen ovaali, okratäytteinen merkki. Sivujuova heikosti harjannemainen, keltainen tai kirkkaanpunainen. Peräkilpi tummanpunainen, samoin juova peräjaloissa. Pää litteä, vaaleanruskea, siinä tummanruskea sivujuova.

Kotelo suurehko, melko solakka, 7–8 mm, tumman oliivinruskea, siipiaiheet tummanvihreät, takaruumiin vatsapuoli savenkeltainen. Pintarakenne melko hieno. Pää ja keskiruumis selvästi ryppyiset, siipiaiheet verrattain hienoryppyiset. Metanotum ilma pistekuoppia, jaokkeen A1 takareunassa vain joitakin. Dorsaaliura matalahko, takaa tummareunainen, siinä korkeintaan 3 lyhyttä, leveää, lovimaista kaudaaliulkonemaa (ja joskus joitakin heikkoja niiden sivuilla). Sivuviillos suuri, pitkä ja syvä, kärjestä hiukan poikkipäinen. Jaokkeen A10 vatsapuoli uurteinen, sen frontolateraaliset kohoumat matalat. Kremaster selkäpuolelta katsottuna vähän erottuva, lyhyt, tylpän pyöristynyt, selkäpuolelta tyvestä hiukan poikkiryppyinen, vatsapuolelta syvennyt. Sukaset hienot, ohuet ja lähes samansuuruiset, pitemmät kuin kremaster. D1:t lähtevät kremasterin tyven läheltä, kaukaa toisistaan, lähes kremasterin reunasta. Sd1:t, L1:t ja D2:t tasaisin välein toisistaan.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomessa yhteensä

havaintoa?

Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Eupithecia exiguata
Auktorit
(Hübner, 1813)
Yleiskieliset nimet
  • pihlajapikkumittari (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.62018
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset