Usvapikkumittari – Eupithecia immundata

Siipiväli 17–20 mm. Etusiivet samean ruskeanharmaat, hiukan silkinkiiltoiset, kuviot diffuuseja. Poikkiviirut heikot, tummat, kolminkertaiset, heikosti vaaleankellertävätäytteiset, sisempi ulkopuolelta ja ulompi sisäpuolelta kapealti tummavarjoiset. Keskivarjo hyvin epäselvä, kulkee heikon keskipilkun läpi. Aaltoviiru puuttuu tavallisesti kokonaan. Ulkoreunajuova lähes yhtenäinen. Ripset epäselvästi täplikkäät. Takasiivet kuten etusiivet, mutta hiukan sameammat.

Muna litistynyt, mutta ei kovin kapea. Pinnassa vain heikkoja, matalia, kuusikulmaisia kuoppia. Väri aluksi puhtaan valkea, pinta hiukan opalisoitunut.

Toukka paksu, sukkulamainen, 10–12 mm, hyvin vaalean kellertävä tai vihertävä; kuviot puuttuvat. Pää, niska- ja peräkilpi, rintajalat ja hengitysaukot mustat.

Kotelo melko pieni, vanttera, 6–7 mm, kohtalaisen kiiltävä, läpikuultava, nahankeltainen tai -ruskea, siipiaiheet usein vihreät. Pintarakenne karkeahko. Metanotum uurteinen, ilman pistekuoppia, jaokkeessa A1 pistekuopat harvassa ja jaokkeesta A8 ne tavallisesti puuttuvat. Dorsaaliura hyvin heikko, matala, sen takareuna hieno, joskus epäselvästi hampaallinen. Sivuviillos tyvestä leveä, lyhyt, tylppä ja matala. Jaokkeen A10 peräsauman seinämät suuret. Kremaster selkäpuolelta katsottuna selvästi erottuva, lyhyt ja leveä, pyöristynyt, hienopintarakenteinen, vatsapuolelta tuskin syvennyt. Sivulta katsottuna se on kupera ja verrattain tylppä. Sukaset lähes samanpituiset, lyhyet ja melko paksut, hajallaan. L1:t lähtevät verrattain etäältä D2:ista, Sd1:t suunnilleen L1:ien ja D1:ien puolivälistä, nämä melko läheltä toisiaan, suunnilleen kremasterin keskikohdasta tai joskus sen tyvipuoliskosta.