Utusyysmittari – Epirrita christyi
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli 24–36 mm. Koiraan tuntosarvien jaokkeet pienemmät, lyhyemmät, yhtä vahvasti ripsiset, vahvemmin sahahampaiset kuin sumusyysmittarilla (E. dilutata), niitä keskimäärin 48 kpl.
Etusiivet himmeän oliivinruskehtavan harmaat tai vaaleanharmaat, hieman kiiltävät. Poikkiviirut harmaanruskeat, säännöllisesti aaltoilevat, ainakin koiraalla epäselvät; tyvipoikkiviiru ± selvä, sisempi ja ulompi kaksinkertaiset, niiden keskellä harmaanruskea varjo, sisemmän keskellä laaja kaari ulospäin; keskivarjo kiertää hyvin pienen keskipilkun säännöllisenä kaarena ja päätyy etureunaan kohtisuorasti. Suonet osittain tumman harmaanruskeat, varsinkin siiven keskialassa. Aaltoviiru vaalea, aaltoileva. Siiven kärjessä lyhyt, musta juomu. Ulkoreunajuova musta, muodostuu rivistä kaksinkertaisia pilkkuja. Takasiivet valkeanharmaat, ulkoreunan lähellä pari heikkoa, harmaata poikkiviirua.
Muna muistuttaa sumusyysmittarin omaa, mutta on pienempi, ja siinä vahvempi helmiäiskiilto. Mikropyyliruusuke hyvin pieni.
Toukka n. 25 mm. Muistuttaa paljon sumusyysmittarin omaa, mutta kuviot usein ruskehtavammat.
Kotelo ± pienempi kuin sumusyysmittarilla, muistuttaa paljon tätä. Dorsaaliura keskeltä vähemmän vahvasti leventynyt, varsinkin takaleikkaus leveä ja lyhyt, vain hiukan pitempi kuin etuleikkaus. Kremaster selkäpuolelta katsottuna tyvestä kapeampi, vähemmän ryppyinen, varsi kuitenkin leveämpi, D2:t enimmäkseen suuremmat, tyvestä paksut, terävät.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.




- Yhteensä ruutua
- utusyysmittari (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- 2000 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Mittarit
- Suurperhoset