Loimumittari – Camptogramma bilineata

Siipiväli 18–27 mm. Etusiipien pohjaväri lämpimänkeltainen, harmahtavankeltainen tai ruskehtavankeltainen, niissä harmaanruskeita, aaltoilevia poikkijuovia. Tyvipoikkiviiru valkea; sisempi ja ulompi poikkiviiru samoin valkeat, tummareunaiset, ulompi ulkoneva etuosastaan ja keskeltä. Keskisarake joskus reunoistaan tummanruskeavarjoinen. Keskipilkku pitkänomainen, harmaanruskea. Aaltoviiru valkeahko, sisäpuolelta tummanharmaavarjoinen. Takasiivet pohjaväriltään kuten etusiivet, harmaanruskeapoikkijuovaiset; ulompi poikkiviiru ja aaltoviiru joskus valkeahkot. Molempien siipiparien ulkoreunajuova yhtenäinen, mustanruskea; ripset ruskehtavanharmaa- ja valkeahkotäpläiset.

Muna pyöreä, kärjestä heikosti litistynyt; pinnassa laaja harjanneverkko, harjanteiden ristyskohdissa nystyjä; väri kellanvalkea.

Toukka 20–23 mm, kohtalaisen vanttera, vihreä tai punertavanharmaa; selkäjuova tummempi, valkeahkoreunainen, keskiruumiin jaokkeissa epäselvä; sivuselkä- ja sivujuova valkeahkot. Pää ruskehtava, tummakuvioinen.

Kotelo 9,5–10,5 mm, tummanruskea, kohtalaisen kiiltävä. Dorsaaliura kapenee sivuille, ulkonemat leveät, matalat, keskimmäinen syvin. Kremasterin sivut kohtalaisen kaarevat, sivulta katsottuna vatsapuolelta pullistunut, vatsapuoli tyvestä sisäänpainunut. Sukaset D2 lähes suorat ja vain kohtalaisen erkanevat.

Lentää kesäkuun loppupuolelta elokuun loppuun.

Toukka elo–toukokuussa; talvehtii pienenä.

Lentää parhaiten illalla ja yöllä; tulee valolle, joskus myös syötille. Lähtee herkästi lentoon myös päivällä. Käy usein kukilla.

Toukka elää ruohoilla, kuten hierakoilla (Rumex), mataroilla (Galium), nokkosella (Urtica dioica), voikukilla (Taraxacum) ja kurjenjalalla (Comarum palustre).

Koteloituu maan sisään.

Kedoilla, niityillä, metsänreunoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Klöcker, A. 1915. Sommerfugle. IV. Natsommerfugle. III. Del. Danmarks Fauna 17. 162 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O. 1985. Suomen perhoset. Mittarit 1. Suomen Perhostutkijain Seura, Tampereen Kirjapaino Oy Tamprint, Tampere. 260 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. 1995. Die Puppen der Spanner Mitteleuropas. Unterfamilie Larentiinae, Tribus Lythriini, Xanthorhoini, Larentiini und Cidariini (Lepidoptera, Geometridae). Deutsche Entomologische Zeitschrift N.F. 42(1): 139–174.

Porter, J. 2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.

Prout, L. B. 1912–1916. The Palaearctic Geometrae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. IV. Volume. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. I–V, 1–479.

Skou, P. 1984. Nordens Målere. Håndbog over de danske og fennoskandiske arter af Drepanidae og Geometridae (Lepidoptera). Danmarks Dyreliv 2. Fauna Bøger, København. 332 s.