Silkkiraanumittari – Epirrhoe rivata

Siipiväli 24–29 mm. Etusiivet valkeat, osittain okransävyiset; kuviot harmaat, ruskeansekaiset, tummapoikkijuovaiset. Tyvipoikkiviirun ulkoreuna hiukan kaareva; keskivyön ulkoreuna mustahkotäpläinen, sen keskellä tylppä kulma ulospäin. Poikkivyöt hyvin leveät; sisempi tyvipuoliskostaan harmaavarjoinen; ulomman tumma jakoviiru häipyvä tai puuttuu. Keskitäplä musta. Ulkosarake keskeltä kapeampi ja epäselvempi, sen sisäreuna tasainen; aaltoviiru valkea. Takasiivet valkeat; tyvikolmannes harmaasirotteinen; siiven keskellä kolme harmaata poikkijuovaa, kolmas tummempitäpläinen, keskikohdan etupuolelta häipyvä; niiden ulkopuolella leveä ulompi poikkivyö, joka on keskellä leveimmillään; keskipilkku mustahko; ulkosarake harmaa, usein diffuusin, valkean laikun katkaisema, siinä valkea aaltoviiru. Molempien siipiparien ulkoreunajuova hieno, musta, suonien kohdalta katkonainen; ripset harmaanruskea- ja valkeahkotäpläiset.

Toukka 21–25 mm, vaalean-, harmahtavan- tai punertavanruskea; selkäjuova mustahko keskiruumiissa ja jaokkeissa A6–A9, sen paikalla jaokkeissa A1–A4 valkeat, nuolenpään muotoiset merkit; sivuselkäjuova vaalea, näkyvissä keskiruumiissa ja jaokkeissa A6–A9.

Kotelo 8,5 mm, punaruskea, kohtalaisen kiiltävä. Dorsaaliura syvä, mustahkoreunainen, sivuilta vahvasti kaventuneet. Ulkonema keskellä puuttuu, sen tilalla leveät, matalat sivuselkäulkonemat ja vielä yksittäisiä pieniä ulkonemia. Sivuviillos hyvin pieni, pyöristynyt. Kremaster huonosti erottuva, selkäpuolelta katsottuna enemmän kuin 2 x pituuttaan leveämpi, sivulta katsottuna kiilamainen, selkäpuolella tylppä kyttyrä. Sukaset D2 ohuet, piispansauvamaiset, teräväkulmaisesti erkanevat. L1:t pienet.

Eroaa harmoraanumittarista (E. alternata) seuraavasti: on keskimäärin isompi; keskisarake kapeampi; ulompi poikkivyö leveämpi, jakoviiru sen keskellä häipyvä tai puuttuu; takasiipien tyvi vaaleampi; ulkosarakkeet diffuusin, valkean laikun katkaisemat.

Eroaa isoraanumittarista (E. tartuensis) seuraavasti: ulkosarakkeen sisäreuna tasainen; takasiipien ulkosarake diffuusin, valkean laikun katkaisema.

Lentää kesäkuun lopulta elokuun loppupuolelle.

Toukka heinä–syyskuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle (naaraat selvästi huonommin).

Toukka elää mataroilla (Galium).

Koteloituu ohueen kudokseen maahan.

Rehevillä niityillä, pientareilla, metsänreunoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Klöcker, A. 1915. Sommerfugle. IV. Natsommerfugle. III. Del. Danmarks Fauna 17. 162 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O. 1985. Suomen perhoset. Mittarit 1. Suomen Perhostutkijain Seura, Tampereen Kirjapaino Oy Tamprint, Tampere. 260 s.

Patočka, J. 1995. Die Puppen der Spanner Mitteleuropas. Unterfamilie Larentiinae, Tribus Lythriini, Xanthorhoini, Larentiini und Cidariini (Lepidoptera, Geometridae). Deutsche Entomologische Zeitschrift N.F. 42(1): 139–174.

Porter, J. 2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.

Prout, L. B. 1912–1916. The Palaearctic Geometrae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. IV. Volume. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. I–V, 1–479.

Skou, P. 1984. Nordens Målere. Håndbog over de danske og fennoskandiske arter af Drepanidae og Geometridae (Lepidoptera). Danmarks Dyreliv 2. Fauna Bøger, København. 332 s.