Tupsukulmumittari – Idaea biselata

Siipiväli 17–21 mm. Pää mustahko, otsan yläosa valkea; kaulus valkeahkonokra. Koiraan tuntosarvet rihmamaiset, tasaisen lyhytripsiset.

Etusiivet valkeahkonokrat, ± tumman harmaanruskeasirotteiset. Sisempi poikkiviiru ja keskivarjo harmaat, epäsäännölliset, ulompi poikkiviiru tummanharmaa, aaltoileva; aaltoviirun reunat harmaat, tyvenpuoleinen melko leveä, epäsäännöllinen. Keskipilkku musta, keskivarjon tyvipuolella. Ulkoreunajuova puuttu; ripsien tyvellä rivi mustia pilkkuja suonien kohdalla. Takasiivet kuten etusiivet, mutta sisempi poikkiviiru puuttuu; keskipilkku keskivarjon ulkopuolella.

Muna tylpän ovaali, hiukan litistynyt, pinnassa matala kuoppakuviointi; väri lohenpunainen, suuri- ja tummempilaikkuinen.

Toukka 16–18 mm, sameanruskea tai kellertävänruskea, selästä tummempi; selkäjuova vaalea, tummanruskeareunainen, vahvemmin jaokkeissa A6–A9; jaokkeiden A1–A5 selässä tavallisesti tummanruskea tai mustahko, V:n muotoinen merkki, jonka kärki eteenpäin suuntautunut. Sukaset pienet, nuppikärkiset. Väritys ja kuvioiden selvyys vahvasti vaihtelevat.

Kotelo 6,1–8,0 mm, ruskea, pää ja siipiaiheet vihertävät. Dorsaaliura takaa tummareunainen, melko kapea, vain sen keskikohdan takimmainen uloke selvä, mutta pieni. Kremaster keskikokoinen, selkä- ja vatsapuolelta katsottuna lähes nelikulmainen, sivulta kapean kiilamainen, hiukan pintarakenteinen, vatsapuolen takareunassa uurteita. Neljä sukasparia ohuet, koukkumaiset, lähtevät nystyröistä, hiukan pitemmät kuin kremaster.

Lentää heinäkuun alusta elokuun loppupuolelle; melko harvinainen II sukupolvi syyskuussa.

Toukka elo–toukokuussa; talvehtii keskenkasvuisena.

Lentää iltahämärissä ja yöllä; tulee valolle (naaraat paljon huonommin), joskus myös syötille. Käy mm. lehmuksen kukilla.

Toukka polyfagi ruohoilla, elää mm. maitiaisilla (Leontodon) ja voikukilla (Taraxacum), puolikuivilla, lakastuneilla lehdillä, sekä eri kasvien kuihtuneilla jätteillä.

Koteloituu löyhään kotelokoppaan maahan.

Lehti- ja sekametsissä, niityillä.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Klöcker, A. 1915. Sommerfugle. IV. Natsommerfugle. III. Del. Danmarks Fauna 17. 162 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O. 1985. Suomen perhoset. Mittarit 1. Suomen Perhostutkijain Seura, Tampereen Kirjapaino Oy Tamprint, Tampere. 260 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Patočka, J. 2003. Die Puppen der Spanner (Lepidoptera, Geometridae) Mitteleuropas: Unterfamilie Sterrhinae. Bonner Zoologische Beiträge 51(4): 269–296.

Porter, J. 2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.

Prout, L. B. 1912–1916. The Palaearctic Geometrae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. IV. Volume. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. I–V, 1–479.