Keltamittari – Opisthograptis luteolata
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli 31–39 mm. Pää ja ruumis sitruunankeltaiset.
Etusiivet sitruunankeltaiset, etureuna ruosteenruskehtavan sävyinen. Etureunassa 3–4 ruskeareunaista, ruosteenruskeaa täplää, joista uloin suuri, kolmiomainen. Poikkiviirut heikot, harmaat, aaltoilevat, katkonaiset. Keskitäplä valkea, tumman ruosteenruskea- tai mustanruskeareunainen. Joskus näkyvissä osittainen, heikoista harmaista täplistä muodostunut aaltoviiru. Takasiivet sitruunankeltaiset; ulompi poikkiviiru ja aaltoviiru kuten etusiivissä; keskipilkku harmaa.
Muna ovaali, pinnassa hieno, monikulmioinen verkkokuvio; väri valkeahko, punanoroinen.
Toukka 28–32 mm, vanttera, hyvin oksamainen; jaokkeen T2 sivut pullistuneet; A3:n selässä suuri, kaksihalkoinen kyttyrä; jaokkeissa A4–A6 vähäiset poikittaiset kyhmyt, A5:n suurin, mutta yksi tai jopa kaikki voivat puuttua; jaokkeissa A4 ja A5 surkastuneet käsnäjalat. Ruumis sameanpurppura, vaaleanharmaa- ja punavarjoinen, ilman kuvioita. Pää vaaleampi, otsa ruumiin värinen. Tai sameanruskea–mustahko, etu- ja takapäästä vihreäkehnäinen; jaokkeen T2 sivuilla vaaleanvihertävä, kuutava merkki. Tai samean tummanharmaa; selässä rivi epäselviä, mustahkoja, rombimaisia kuvioita; sivut vaaleanharmaavarjoiset. Tai ruosteenpunainen; selässä epäselviä, vaalean sinertävänharmaita rombeja; selkäjuova hyvin häipyvän harmaa; keskimmäisten jaokkeiden sivut purppuranharmaavarjoiset. Tai vihreä; pään yläosa, selän ulokkeet ja peräkilpi tiilenpunaiset.
Kotelo 12,0–15,0 mm, okran- tai hiekanruskea, lähes himmeä, kremaster tummemman punaruskea. Pintarakenne hienohko, vain kremaster karkearyppyinen. Känsä keskiruumiin hengitysaukon takana pieni, kapea ja heikosti karvainen. Dorsaaliura ja sivuviillos eivät kehittyneet. Kremasterin tyvikyttyrät suuret, pitkälle eteenpäin ulottuvat, kremasteriin sulautuneet, niiden väli syvennyt. Sukaset Sd1 lähtevät suunnilleen kremasterin keskikohdasta, D1:t sen 2/3 kohdalta, molemmat ohuet ja keskipituiset. L1:t samanlaiset, lähtevät läheltä D2:ia, nämä pitemmät ja vahvemmat kuin muut, lähtevät melko läheltä toisiaan, keskipituiset ja ± yhdensuuntaiset.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- keltamittari (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Mittarit
- Suurperhoset