Pajukäärömittari – Epione repandaria

Siipiväli 26–30 mm. Etusiivet oranssinkeltaiset, ruosteenpunariipusteiset, suonet ruosteenpunaiset. Sisempi poikkiviiru lyijynharmaa ja mustahko, keskeltä teräväkulmainen, jatkuu etureunaa pitkin siiven tyveen; ulompi poikkiviiru musta, viisto, loivasti mutkainen, päättyy siiven kärkeen. Keskipilkku musta. Ulkosarake vahvasti violetinharmaavarjoinen. Takasiivet kuten etusiivet, mutta sisempi poikkiviiru puuttuu, ulompi päättyy etureunaan.

Muna ovaali, oranssi, keltatäpläinen.

Toukka 26–28 mm, oksamainen, sileä; jaoke A2 pullistunut, sen selässä kaksi pientä kyhmyä; sivut poimuiset. Ruumiin väritys vaihteleva, vihertävänruskea tai kellertävänruskea, selkäpuolella lukuisia tummanharmaita, aaltoilevia pitkittäisjuovia; selässä jaokkeissa A1–A4 okra tai vaaleankeltainen, rombimainen laikku, jonka sisällä musta, Y:n muotoinen merkki. Selän nystyrät valkeat tai vaalean oljenväriset, mustareunaiset. Sivujuova aaltoileva, vaaleanokra, ylhäältä pähkinänruskeareunainen, yhtyy leveään, valkeahkoon tai vaaleanokraan raitaan vatsajaloissa. Vatsajuova kaksinkertainen, katkonainen, tummanharmaa. Pää sameanpurppura, suuosien yläpuolella valkea tai kellertävä poikkiraita.

Kotelo 9–11 mm, tummanruskea, takaruumiin keskimmäiset jaokkeet punaruskeat; labium vaaleampi. Pinta kiiltävä, pää, keskiruumis ja siipiaiheet hienopintarakenteiset. Känsä keskiruumiin hengitysaukon takana suuri, leveän soikea, kohonnut ja vahvasti karvainen. Sivuviilloksen paikalla jaokkeen A10 karvainen ja pitkittäisuurteinen rakenne selvästi katkennut. Dorsaaliuran takareuna tummempi ja aaltoileva. Selkäpuolella jaokkeen A10 ja kremasterin välissä sileä kaistale. Kremaster kaikkialta karkeasti ryppyinen, dorsoventraalisesti kohtalaisen litistynyt, sen vatsapuoli useimmiten ei kovera. Sukaset D2 paksummat, lyhyehköt, muut sukaset hienommat ja hiukan lyhyemmät. Sd1:t lähtevät suunnilleen kremasterin 2/3 kohdalta, D1:t niistä dorsokaudaalisesti, L1:t ja D2:t melko läheltä toisiaan.

Lentää heinäkuun puolivälistä syyskuun loppupuolelle.

Muna talvehtii.

Toukka touko–heinäkuussa.

Lentää yöllä; tulee valolle ja jonkin verran syötille.

Toukka elää pajuilla (Salix), harvoin haavalla (Populus tremula) ja lepillä (Alnus), yhteenkehrättyjen lehtien välissä, jonne myös koteloituu.

Soilla, kosteilla niityillä, rehevien metsien reunoilla, rannoilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Barrett, C. G. 1901. The Lepidoptera of the British Islands. Vol. VII. Heterocera, Geometrina. L. Reeve & Co., London. 336, [281–328] s.

Klöcker, A. 1915. Sommerfugle. IV. Natsommerfugle. III. Del. Danmarks Fauna 17. 162 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Mikkola, K., Jalas, I. & Peltonen, O. 1989. Suomen perhoset. Mittarit 2. Suomen Perhostutkijain Seura, Recallmed Oy, Hanko. 280 s.

Patočka, J. 2003. Die Puppen der mitteleuropäischen Spanner (Lepidoptera, Geometridae). Unterfamilie Ennominae, 1. Teil. Linzer biologische Beiträge 35(2): 1001–1075.

Porter, J. 2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.

Prout, L. B. 1912–1916. The Palaearctic Geometrae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the known Macrolepidoptera edited with the collaboration of well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. IV. Volume. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. I–V, 1–479.

Skou, P. 1984. Nordens Målere. Håndbog over de danske og fennoskandiske arter af Drepanidae og Geometridae (Lepidoptera). Danmarks Dyreliv 2. Fauna Bøger, København. 332 s.