Pistetuomimittari – Lomographa temerata
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli 23–29 mm. Pää valkea.
Etusiivet valkeat, silkinkiiiltoiset, joskus mustasirotteiset. Sisemmän poikkiviirun takaosa ja aaltoviirun reunat varjomaisesti tummanharmaakehnäiset, varsinkin ulkosarakkeen ulko-osasta keskikohdan etupuolella. Keskipilkku musta. Takasiivet kuten etusiivet, mutta kuviot paljon häipyvämmät, sisempi poikkiviiru puuttuu, ulkosarakkeesa ei tummaa varjoa. Molempien siipiparien ulkoreunajuova muodostuu mustista puolikuista.
Muna ovaali, vahvasti litistynyt, keltainen, epäsäännöllisesti punalaikkuinen.
Toukka 24–26 mm, samettisen vihreä; selkäjuova muodostuu valkeahkoista tai punaruskeareunaisista, vaaleista juomunpätkistä tai laikuista. Vatsa valkeahkonvihreä. Nystyrät hyvin pienet, ruskeat. Pää vihreä, sen molemmissa lohkoissa ruskeanpunainen, tummanruskeareunainen, alapuolelta suippo laikku. Niska- ja peräkilpi vaaleanruskehtavat. Rintajalat ruskeat, vatsajalat vihreät.
Kotelo samankokoinen kuin täplätuomimittarin (L. bimaculata) oma ja muistuttaa tätä. Etureisi joskus näkyvissä, kapea. Känsä keskiruumiin hengitysaukon takana pitempi ja kapeampi, sen etu- ja takareuna selvästi tummentuneet. Kremasterin sukaset Sd1, D1 ja L1 tavallisesti hiukan ohuemmat. D2:t suuret ja sirppimäisesti toisistaan poispäin taipuneet.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- pistetuomimittari (suomi)
- 2019
- 2010
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Mittarit
- Suurperhoset