Pikkukiitäjä Deilephila porcellus

Yleiskuvaus

Siipiväli ♂ 39–49 mm, ♀ 43–52 mm. Tuntosarvet valkeat–punaruskeat. Ruumis yläpuolelta oliivinvihreä, siinä usein roosia kuvioita, alapuolelta roosa.

Etusiivet oliivinvihreät; sisempi, keski- ja ulompi poikkiviiru ruskehtavat. Etureuna leveälti roosapeitteinen. Joskus näkyvissä roosanvalkea keskitäplä. Ulkoreunassa epäsäännöllinen, purppurahkonroosa reunavyö. Takasiivet oliivinvihreät, etureuna ja siiven tyvi leveälti mustahkot; reunavyö kuten etusiivissä; ripset valko- ja roosatäpläiset.

Muna pieni (1,20 x 1,05 mm), ovaali, päältä painunut; väri kirkkaanvihreä, myöhemmin kellertävänvihreä.

Toukka 55–70 mm, ruskea tai vihreä, mustahkonoroinen; jaokkeet A1 ja A2 pullistuneet, niiden sivuselässä valkeat, liilanruskeakeskiset, mustareunaiset silmätäplät. Peräsarvi puuttuu, sen paikalla heikko kyttyrä.

Kotelo 25–33 mm, melko vanttera, himmeän vaaleanruskea, mustapilkkuinen; takaruumiin selkäpuolella joka jaokkeessa vyö lyhyitä piikkejä. Kremaster taipunut vatsaa kohti, litteä, teräväkärkinen.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
MR.1
Tieteellinen nimi
Deilephila porcellus
Auktorit
(Linnaeus, 1758)
Yleiskieliset nimet
  • pikkukiitäjä (suomi)
  • mindre snabelsvärmare (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.61493
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Kiitäjät
  • Suurperhoset