Pikkukiitäjä – Deilephila porcellus
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Siipiväli ♂ 39–49 mm, ♀ 43–52 mm. Tuntosarvet valkeat–punaruskeat. Ruumis yläpuolelta oliivinvihreä, siinä usein roosia kuvioita, alapuolelta roosa.
Etusiivet oliivinvihreät; sisempi, keski- ja ulompi poikkiviiru ruskehtavat. Etureuna leveälti roosapeitteinen. Joskus näkyvissä roosanvalkea keskitäplä. Ulkoreunassa epäsäännöllinen, purppurahkonroosa reunavyö. Takasiivet oliivinvihreät, etureuna ja siiven tyvi leveälti mustahkot; reunavyö kuten etusiivissä; ripset valko- ja roosatäpläiset.
Muna pieni (1,20 x 1,05 mm), ovaali, päältä painunut; väri kirkkaanvihreä, myöhemmin kellertävänvihreä.
Toukka 55–70 mm, ruskea tai vihreä, mustahkonoroinen; jaokkeet A1 ja A2 pullistuneet, niiden sivuselässä valkeat, liilanruskeakeskiset, mustareunaiset silmätäplät. Peräsarvi puuttuu, sen paikalla heikko kyttyrä.
Kotelo 25–33 mm, melko vanttera, himmeän vaaleanruskea, mustapilkkuinen; takaruumiin selkäpuolella joka jaokkeessa vyö lyhyitä piikkejä. Kremaster taipunut vatsaa kohti, litteä, teräväkärkinen.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- pikkukiitäjä (suomi)
- mindre snabelsvärmare (ruotsi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Kiitäjät
- Suurperhoset