Etelänpäiväkiitäjä (isopäiväkiitäjä) Macroglossum stellatarum

Yleiskuvaus

Siipiväli ♂ 42–54 mm, ♀ 45–55 mm. Tuntosarvet tummanharmaat. Ruumis harmaa; takaruumiin sivu- ja perätupsut mustat ja valkeat.

Etusiivet harmaat; sisempi ja ulompi poikkiviiru mustat, jälkimmäinen ei ulotu takareunaan. Keskitäplä musta. Takasiivet oranssit, tyvestä harmaat; reunavyö punaruskea, kapeneva, ei ulotu takakulmaan; ulkoreuna tumman harmaanruskea.

Muna lähes pallomainen, läpimitaltaan n. 1 mm, kiiltävän vaaleanvihreä, myöhemmin kellertävä.

Toukka n. 45 mm, yleensä vihreä, joskus punaruskea, valkopilkkuinen; sivuselkäjuova selvä, valkeahko, alapuolelta vaaleavarjoinen. Sivujuova vähemmän selvä, vaalea. Peräsarvi suora, sininen, oranssi- tai tummakärkinen. Pää vihertävä.

Kotelo 30–35 mm, solakka, kermanvärinen tai vaaleanruskea, sirotteisesti tummanruskealaikkuinen. Imukärsäaihe ulkoneva, harjanteinen, siinä musta pitkittäisjuova. Kremaster kapeneva, sen kärjessä kaksi terävää piikkiä.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0
Kirjaudu sisään nähdäksesi lajisivut

Poikkeuksellisen suuren bottiliikenteen vuoksi lajisivujen katselu vaatii kirjautumista. Kyseessä on väliaikainen toimenpide, jonka avulla turvaamme laji.fi-palvelun toimivuuden kaikille käyttäjille sillä aikaa, kun kehitämme pysyvämpää ratkaisua.

Pahoittelemme aiheutunutta häiriötä, kiitos kärsivällisyydestäsi.

Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Macroglossum stellatarum
Auktorit
(Linnaeus, 1758)
Yleiskieliset nimet
  • etelänpäiväkiitäjä (suomi)
  • större dagsvärmare (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.61483
Taksonominen taso
Esiintyminen Suomessa
Esiintymisen tyyppi
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019
  • 2010
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Insects and arachnids
  • Moths and butterflies
  • Svärmare
  • Macrolepidoptera