Syreenikiitäjä – Sphinx ligustri
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli ♂ 85–109 mm, ♀ 92–120 mm. Tuntosarvet valkeahkot, alapuolelta tummanruskeat. Keskiruumis selkäpuolelta mustanruskea, sen keskellä valkeanharmaa laikku; siipikansien ulkoreuna valkeahko. Takaruumiissa vuorottelevasti roosia ja mustia poikkivöitä ja selän keskellä melko leveä, ruskeanharmaa pitkittäisvyö, joka on keskeltä mustan viirun jakama.
Etusiivet vaaleanruskeat, valkeahkokehnäiset. Suonet siiven ulkopuoliskossa hienosti mustat; niiden väleissä kolme vahvempaa, mustaa pitkittäisjuovaa. Sisempi poikkiviiru, keskivarjo ja ulompi poikkiviiru diffuusit, tummat, taittuvat keskilinjan etupuolella. Keskitäplä musta, L:n muotoinen. Keskisarakkeen takaosa tummanruskea, yhtyy kapeammalla varjostuksella viistoon, mustaan kärkijuovaan, jonka etupuolella valkeahkoa peitettä. Subterminaalialassa kolme valkeahkoa poikkijuovaa, joista sisimmän ulkopuolella mustahko juova. Takasiivet vaalearoosat, ulkoreunasta ruskeahkot, niissä kolme mustaa poikkivyötä.
Muna 2,08 x 1,50 mm, ovaali, himmeänkiiltoinen, vaaleanvihreä.
Toukka 90–110 mm, vihreä; jaokkeiden A1–A7 sivuilla rivi silmäänpistäviä, viistoja, violetteja, alapuolelta valko- tai keltareunaisia juovia. Peräsarvi yläpuolelta musta, alapuolelta keltainen, kärjestä musta. Hengitysaukot keltaiset. Pää vihreä, mustareunainen.
Kotelo 48–55 mm, kiiltävän punaruskea; imukärsätuppi erillinen, 6–8 mm pituinen. Kremaster leveä, siinä 2 hienoa piikkiä.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomessa yhteensä
- syreenikiitäjä (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Kiitäjät
- Suurperhoset