Mustikkakehrääjä – Phyllodesma ilicifolia

Siipiväli ♂ 26–38 mm, ♀ 29–45 mm. Tuntosarvet ruskehtavanvalkeat, koiraan kampahampaat ruskeat. Keskiruumis harmaa, ruosteenpunasävyinen; takaruumis usein tummemman harmaa, ruskehtavan tai joskus ruosteenpunaisen sävyinen.

Etusiivet ruosteenruskeat–punertavanruskeat, hiukan valkeahkokehnäiset. Sisempi ja ulompi poikkiviiru tummanharmaat, aaltoilevat, muodostuvat täplistä. Keskitäplä tummanharmaa, sen tyvipuolella valkeahkoa peitettä. Aaltoviiru tummanharmaa, melko diffuusi, täplistä muodostunut, sisäpuolelta valkeahkovarjoinen, ei ulotu etureunaan. Takasiivet tummanharmaat; keskivyö leveä, valkeahko, diffuusi, tummien poikkiviirujen rajaama; ulkosarake usein siniharmaakehnäinen. Molempien siipiparien ripset valko- ja punaruskeatäpläiset.

Muna ovaali, heikosti litistynyt; väri valkeahko, siinä mustia tai ruskeita laikkuja ja kaareva vyö, mikropyylitäplä musta.

Toukka 45–55 mm, tavallisesti kirkkaan ruosteenruskea; selkäjuova musta, leventynyt joka jaokkeessa, sen molemmilla puolilla jaokkeissa T2–A8 suuri, valkea täplä. Jaokkeissa T2 ja T3 kaksi oranssia, mustien täplien reunustamaa ornamenttilaikkua; sivuselässä melko leveä, sininen pitkittäisjuova, joka jaokkeiden väleissä menee ylös selkään. Karvoitus keltaista tai ruskeaa, melko lyhyttä ja harvaa, sivuilla pitempää ja tiheämpää, hiukan alaspäin suuntautunutta. Pää tumman siniharmaa. Toukan väritys vaihtelee melko paljon, ja joskus esiintyy harmaa muoto, jonka kuviot heikosti kehittyneet.

Kotelo melko solakka, 18–24 mm, hiukan himmeän punaruskea–mustanruskea, runsaasti vaaleanroosajauhoinen; keskiruumiin selässä lyhyitä, ruskeita harjaksia sekä takaruumiin jaokkeissa harjasvöitä. Kremasterissa useita lyhyitä, väkäsmäisiä sukasia.

Lentää toukokuussa.

Toukka kesä–elokuussa.

Kotelo talvehtii.

Lentää yöllä; tulee valolle – yksilöistä 5 % on naaraita.

Toukka elää pajuilla (Salix), haavalla (Populus tremula), mustikalla (Vaccinium myrtillus) ja juolukalla (Vaccinium uliginosum). Nuoret toukat lepäävät usein ohuilla oksilla, vanhemmat lepäävät mieluummin hiukan lähempänä maanpintaa vahvemmilla oksilla.

Koteloituu ovaaliin, pehmeään, kellanharmaaseen koppaan, joka kehrätään tiheään yhteenkudottujen lehtien väliin ja kotelokoppa putoaa syksyllä niiden mukana maahan, tai se kehrätään suoraan varvikkoon maanpinnan yläpuolelle.

Valoisissa lehti- ja sekametsissä, pensaikkoisilla metsänreunoilla, hakkuuaukioilla.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Grünberg, K. 1911. Family: Lasiocampidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. 2. Volume: The Palearctic Bombyces & Sphinges. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. 149–180.

Hydén, N., Jilg, K. & Östman, T. 2006. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare / Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 480 s.

Klöcker, A. 1909. Sommerfugle. II. Natsommerfugle. I. Del. Danmarks Fauna 7. 118, [XVI] s.

Marttila, O. et al. 1996. Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 384 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Porter, J. 2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.