Heinänorsu – Euthrix potatoria

Siipiväli ♂ 38–52 mm, ♀ 50–66 mm. Sukupuolidimorfinen laji.

Koiraan tuntosarvet vaaleanruskeat; ruumis ja siivet vaaleanruskeat–tumman punaruskeat, etusiivet vaaleamman ruskehtavankeltalaikkuiset. Etusiipien poikkiviirut ruskeat – sisemmästä näkyvissä tavallisesti vain etupuolisko; ulompi kulkee siiven kärjestä viistosti takareunaan; aaltoviiru enemmän tai vähemmän selvä, aaltoileva. Keskitäplä hopeanvalkea, tummareunainen ja tummakeskinen, sen etupuolella pienempi, hopeanvalkea täplä. Ulkosarakkeen ulko-osa usein harmaanviolettivarjoinen. Takasiipien keskiviiru pohjaa tummempi, melko suora, kulkee siiven kärkeen; siipi sen ulkopuolella tavallisesti tasaisen harmaanviolettivarjoinen.

Naaras on selvästi suurempi ja vantterampi kuin koiras ja sen etusiivet suipommat. Tuntosarvet kellanruskeat; ruumis ja siivet munankeltaiset–vaalean savenkeltaiset. Kuviot kuten koiraalla.

Muna melko suuri, heikosti ovaali, hiukan litistynyt. Väri posliinimaisen harmaanvalkea; mikropyylitäplä tummempi; sivujen keskellä soikea, tummanvihreä laikku, jota ympäröi samanvärinen, ovaali rengas.

Toukka 60–70 mm, mustanharmaa, sinisensävyinen; sivuselkäjuova muodostuu epäsäännöllisistä, keltaisista täplistä; sivuilla oransseja vinojuovia. Karvoitus tiheää, ruskeaa; jaokkeiden T2 ja A8 selkätupsut tummanruskeat tai mustat; sivujen silkkikarvatupsut valkeat. Pää ruskeankeltainen, harmaajuovainen.

Kotelo 24–35 mm, tumman punaruskea–mustanruskea, osittain kiiltävä. Takapää pyöristynyt, siinä joitakin lyhyitä, hienoja sukasia.

Lentää kesäkuun loppupuolelta elokuun alkuun.

Toukka syys–toukokuussa; talvehtii keskenkasvuisena.

Lentää yöllä; tulee valolle. Valolle tulevista yksilöistä n. 10 % on naaraita.

Toukka elää heinäkasveilla (Poaceae) yms., kuten nurmipuntarpäällä (Alopecurus pratensis), koiranheinällä (Dactylis glomerata), lauhoilla (Deschampsia), juolavehnällä (Elytrigia repens), saroilla (Carex) ja piipoilla (Luzula). Talvehtimisen jälkeen keväällä toukat ovat yöaktiivisia, ja niitä löytää helposti otsalampun avulla.

Koteloituu pitkänomaiseen, venhomaiseen, 40–50 mm pituiseen, vaalean kellanbeesiin, karvojensekaiseen, luonteenomaiseen kotelokoppaan, joka on usein kiinnitetty korsien sekaan, mutta myös kivien tms. alle.

Rantaniityillä, kosteilla niityillä, tuoreilla metsäaukioilla, valoisissa metsissä.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Grünberg, K. 1911. Family: Lasiocampidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. 2. Volume: The Palearctic Bombyces & Sphinges. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. 149–180.

Hydén, N., Jilg, K. & Östman, T. 2006. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare / Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 480 s.

Klöcker, A. 1909. Sommerfugle. II. Natsommerfugle. I. Del. Danmarks Fauna 7. 118, [XVI] s.

Marttila, O. et al. 1996. Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 384 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Peyron, J. 1909. Zur Morphologie der Skandinavischen Schmetterlingseier. Kungliga Svenska Vetenskapsakademiens Handlingar 44(1): 1–304, [1–10].

Porter, J. 2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.