Hallakehrääjä – Poecilocampa populi

Siipiväli ♂ 31–38 mm, ♀ 37–45 mm. Tuntosarvet ruskeat, koiraan kampahampaat mustanharmaat. Keskiruumis koiraalla mustanharmaa–musta, kaulus valkeanharmaa–ruskea, naaraalla vaaleampi ja kaulus usein enemmän kellanruskea. Takaruumis koiraalla harmaanruskea–mustanruskea, naaraalla vaaleampi ja ruskeampi.

Etusiivet ohutsuomuiset, mustahkonharmaat. Siiven tyvellä ruosteenruskea, pyöreä laikku, joka on ulkopuolelta valkeahkon sisemmän poikkiviirun rajaama. Etureuna joskus punertavanruskea. Ulompi poikkiviiru epäsäännöllinen, hampaallinen, valkeahko. Ripset tummanruskeat, valkeahkotäpläiset. Takasiivet ohutsuomuiset, harmaat; keskiviiru diffuusi, valkeahko; ripset kuten etusiivissä.

Naaraan siivet hiukan vaaleammat kuin koiraalla.

Muna ovaali, hiukan litistynyt, valkea–harmaa, siinä pieniä, tummia täpliä, mikropyyli tummanruskea, leveän valkean renkaan ympäröimä.

Toukka 42–48 mm, vaaleanharmaa, joskus valkeahko tai vihertävänsävyinen; karvoitus lyhyttä, tumman harmaanruskeaa, sivuilla pitempää, valkeanharmaata. Selässä musta- tai ruskeatäpläinen kuviointi, usein ruutumaisten laikkujen muodossa, niiden sisäpuolella neljä pientä, keltaista tai oranssia, nystyrämäistä kohoumaa. Pään takana ruosteenruskea, pitkänomainen laikku. Alapuolella suurehkoja, mustanruskeita laikkuja. Pää vaaleanruskea, siinä pieniä, mustia pilkkuja.

Kotelo 12–20 mm, vahva, tynnyrimäinen, himmeänkiiltoisen tumman punaruskea–mustanruskea. Kremasterissa melko suuri, ulkoneva känsä, jossa lukuisia lyhyitä väkäsiä.

Lentää syyskuun puolivälistä marraskuun alkupuolelle, Pohjois-Suomessa elokuun lopulta syyskuun loppuun.

Muna talvehtii.

Toukka touko–heinäkuussa.

Lentää yöllä; tulee valolle.

Toukka elää lehtipuilla ja pensailla, ensisijaisesti pajukasveilla (Salicaceae) ja ruusukasveilla (Rosaceae). Lepää päivisin painautuneena tiiviisti runkoa tai oksaa vasten.

Koteloituu tiiviiseen, harmaaseen, ruskeaan tai mustaan kotelokoppaan maahan pudonneiden lehtien väliin, löyhän puunkuoren alle tai kivien sekaan.

Lehti- ja sekametsissä, pensaikoissa, puistoissa yms.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Grünberg, K. 1911. Family: Lasiocampidae. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Fauna. 2. Volume: The Palearctic Bombyces & Sphinges. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. 149–180.

Hydén, N., Jilg, K. & Östman, T. 2006. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare / Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 480 s.

Klöcker, A. 1909. Sommerfugle. II. Natsommerfugle. I. Del. Danmarks Fauna 7. 118, [XVI] s.

Marttila, O. et al. 1996. Suomen kiitäjät ja kehrääjät. Kirjayhtymä Oy, Helsinki. 384 s.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Porter, J. 2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.