Koukerokoisa – Diasemia reticularis

Siipiväli 17-22 mm. Etusiivet ruskeat, epäsäännöllisesti mustakehnäiset. Poikkiviirut valkeat; sisempi ei ulotu etureunaan; ulommassa kolmiomainen taipuma kohti takakulmaa, sen takaosa lähes näkymätön. Keskisarakkeessa kolme valkeaa täplää: sisin kiinni sisemmässä poikkiviirussa; keskimmäinen suuri, kolmiomainen, suonien kohdalta tumma, kiinni ulomman poikkiviirun takaosassa; uloin ulomman poikkiviirun sisäpuolella keskikohdan etupuolella. Aaltoviiru hyvin häipyvä, valkeahko. Takasiivet lähes kuten etusiivet; niissä 2 valkeaa poikkiviirua, niiden sisäpuolella valkea täplä, tyvellä valkeahkoa kehnää. Ripset ruskea- ja valkotäpläiset.

Kuivilla, niittymäisillä rinteillä; kedoilla kahtena sukupolvena kesä-heinäkuun taitteessa sekä elokuun loppupuolella ja syyskuun alussa. Lentää päivällä ja illansuussa. Tulee silloin tällöin valolle.

Toukka likaisen kellertävä; joka jaokkeen etuosassa leveä, punertava rengas. Nystyrät suuret, kiiltävän mustat. Pää ja niskakilpi kellanruskeat; peräkilpi mustahko.

Elää korvakeltanolla (Pilosella lactucella) ja piharatamolla (Plantago major), ulkomailla myös kitkeröillä (Picris) ja sikurilla (Cichorium intybus); löyhässä kudoksessa maanpinnalla ravintokasvin alalehtien alla. Nahanluonnin ajaksi toukka kutoo paksumman seitin, jonka alapuolella se oleskelee kiertyneenä; tällä tavoin myös talvehtii.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Lepidoptera Dissection Group. Genitaalit

Svenska fjärilar

van Deurs, W. 1942. Sommerfugle. VI. Pyralider. Danmarks Fauna 48. 116 s.

Leinonen, R. et al. 2009. Lentokentät uhanalaisen perhoslajiston korvaavina elinympäristöinä. Baptria 34(3):89–102.

Meyrick, E. 1895. A handbook of British Lepidoptera. MacMillan and Co., London. i-vi, 843 s.

Palm, E. 1986. Nordeuropas Pyralider. Danmarks Dyreliv 3. Fauna Bøger, København. ISBN 87-88738-04-3. 287 s.