Kalliosammalkoisa – Eudonia mercurella

Siipiväli 16-20 mm. Pienehkö. Muistuttaa lajia E. lacustrata, mutta on vähän isompi, tiheämmin tummakehnäinen; sisemmän poikkiviirun ulkopuolen tumma varjostus ulottuu usein pitkälle keskisarakkeeseen peittäen rengas- ja keilatäplät. Rengas- ja keilatäplä viirumaiset. Ulkoreunajuova ei keskeltä katkennut, tavallisesti koskettaa ulompaa poikkiviirua. Takasiivet hiukan tummemmat kuin lajilla E. lacustrata.

Koiraan uncus melko vahva; gnathoksen kärkiuloke kapea, sylinterimäinen, pyöreäpäinen; aedeagus vahvasti taipunut.

Naaraan signum pyöreä.

Kallioilla, valoisissa mäntymetsissä, hiekkaisissa paahdeympäristöissä kesä-elokuussa. Istuu päivisin puunrungoilla, häirittäessä lähtee helposti lentoon. Tulee yöllä valolle.

Toukka keltainen, vihertävänkeltainen, harmaa tai likaisen keltainen; selkäjuova heikko, ruskehtava; nystyrät tummanruskeat. Pää kirkkaan oranssinruskea; niskakilpi hiukan läpikuultavan musta, etureunasta hyvin kapealti vaalea. Peräkilpi harmahtava, heikosti kitinisoitunut.

Elää syys-toukokuussa silkkikäytävässä kalliopalmikkosammalilla (Hypnum); talvehtii. Koteloituu keväällä kotelokoppaan sammalen alle.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Lepidoptera Dissection Group. Genitaalit

Svenska fjärilar

van Deurs, W. 1942. Sommerfugle. VI. Pyralider. Danmarks Fauna 48. 116 s.

Muus, T. S. T. 2012. De herkenning en biologie van de granietmotten, Scopariinae (Crambidae) in Nederland, met een herontdekking. Franje 15(29):41-52.

Palm, E. 1986. Nordeuropas Pyralider. Danmarks Dyreliv 3. Fauna Bøger, København. ISBN 87-88738-04-3. 287 s.