Elosammalkoisa – Eudonia truncicolella

Siipiväli 18-23 mm. Suurehko; vaihteleva. Leveämpisiipinen kuin E. murana. Etusiivet kellertävänvalkeat, tiheään musta- ja mustanharmaakehnäiset. Poikkiviirut valkeahkot, tummareunaiset; sisempi aaltoileva ja sahahampainen, tekee keskellä voimakkaan, terävän kulman sisäänpäin; ulompi sahahampainen ja muodostaa kaaren ulospäin keskikohdan etupuolella. Munuaistäplä 8:n muotoinen, mustareunainen. Rengas- ja keilatäplä mustat, viirumaiset. Ulkoreunajuova valkeahko, hieman häipyvä; koskettaa keskellä ulompaa poikkiviirua. Ulkoreunassa rivi mustia täpliä. Siipiripset tyvestä kirjavat. Takasiivet valkeahkonharmaat, ulkoreunasta heikosti tummemmat.

Koiraan uncus hieman pitempi kuin lajilla E. murana; anelluksessa kaksi nystyrää; aedeagus vahvempi kuin muilla Eudonia- lajeilla.

Havu- ja sekametsissä, puistoissa heinä-syyskuussa. Istuu päivisin puunrungoilla, lähtee helposti lentoon häirittäessä. Tulee valolle.

Toukka harmaa, selkäjuova tumma tai musta. Nystyrät melko läpikuultavat, karvat mustanharmaat. Pää vaalean oranssinruskea; niska- ja peräkilpi läpikuultavan ruskeankeltaiset, reunoista hiukan tummemmat.

Elää syys-kesäkuussa maa-, kivi- ja runkosammalilla, kaivaa käytäviä sammalen alaosiin; talvehtii. Koteloituu keväällä sammaleeseen.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Lepidoptera Dissection Group. Genitaalit

Svenska fjärilar

van Deurs, W. 1942. Sommerfugle. VI. Pyralider. Danmarks Fauna 48. 116 s.

Muus, T. S. T. 2012. De herkenning en biologie van de granietmotten, Scopariinae (Crambidae) in Nederland, met een herontdekking. Franje 15(29):41-52.

Palm, E. 1986. Nordeuropas Pyralider. Danmarks Dyreliv 3. Fauna Bøger, København. ISBN 87-88738-04-3. 287 s.