Muurisammalkoisa – Eudonia lacustrata

Siipiväli 16-20 mm. Pienehkö. Muistuttaa lajia E. mercurella, mutta etusiivet leveämmät ja pyöreämpikärkiset; valkeahkot, harvoin ruskehtavankeltaisen sävyiset, mustakehnäiset. Siiven tyvi vahvasti mustakehnäinen. Poikkiviirut valkeahkot, keskisarakkeen puolelta kapealti mustareunaiset; sisempi epäsäännöllisesti aaltoileva; ulompi heikosti sahahampainen. Munuaistäplä X:n muotoinen, musta. Rengas- ja keilatäplä mustat, laikkumaiset. Ulkosarake harmaa, mustakehnäinen; ulkoreunajuova valkeahko, keskeltä katkennut. Siipiripset tyvestä kirjavat. Takasiivet valkeahkonharmaat, ulkoreunasta tummemmat; lähellä ulkoreunaa aavistus vaaleasta poikkiviirusta.

Koiraan sacculus vahvasti kitinisoitunut. Sivulämssässä heikosti kehittynyt hakanen.

Naaraan signum pitkänomainen.

Taimikoissa, rinteillä, valoisissa metsissä, puistoissa ym. kesäkuun lopulta elokuun loppuun. Istuu päivisin puunrungoilla, lähtee häirittäessä helposti lentoon. Tulee yöllä valolle.

Toukka kellertävänvihreä tai ruskeankeltainen; nystyrät ruskehtavat tai mustat. Pää punaruskea, heikosti tummajuovainen; niskakilpi musta.

Elää puunrunkojen ja kivien sammalilla; talvehtii sammaleella ohuessa kudoksessa.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Lepidoptera Dissection Group. Genitaalit

Svenska fjärilar

van Deurs, W. 1942. Sommerfugle. VI. Pyralider. Danmarks Fauna 48. 116 s.

Muus, T. S. T. 2012. De herkenning en biologie van de granietmotten, Scopariinae (Crambidae) in Nederland, met een herontdekking. Franje 15(29):41-52.

Palm, E. 1986. Nordeuropas Pyralider. Danmarks Dyreliv 3. Fauna Bøger, København. ISBN 87-88738-04-3. 287 s.