Metsäpapurikko – Lasiommata petropolitana

Siipiväli 33–42 mm. Siivet päältä tummanruskeat. Etusiivissä joitakin tummia poikkijuovia. Kärjen lähellä ruskehtavanoranssi laikku, joka ulottuu siiven keskilinjaan; sen sisällä iso, musta, valkokeskinen silmätäplä, jonka vieressä usein 2 pientä pilkkua. Sen sisäpuolen tumma poikkijuova muodostaa suonen M3 kohdalla terävän hampaan ulospäin. Koiraalla samettimainen koirastäplä etusiipien takareunassa. Takasiipien keskikohdassa tavallisesti 1 tumma poikkijuova. Postdiskaalialassa 3–4 mustaa, valkokeskistä, ruskehtavanoranssin renkaan ympäröimää silmätäplää.

Etusiipien alapuoli molemmilla sukupuolilla kuten naaraan etusiipien yläpuoli, mutta kärjen silmätäplä vaalean kellanruskean ympäröimä, ja kärkiala ja ulkoreuna ovat vaaleammat. Takasiivet alapuolelta harmaat, ruskeavarjoiset; diskaalialassa aaltoileva, ruskeareunainen keskivyö ja postdiskaalialassa 6–7 mustaa, valkokeskistä, ruskeiden ja keltaisten renkaiden ympäröimää silmätäplää, joista kaksi takimmaista muita pienemmät, yhteensulautuneet.

Muna pallomainen tai ellipsoidi, kärjet hiukan painuneet, siinä 38–46 epäselvää pitkittäisharjannetta ja heikko verkkokuviointi; väri valkoinen tai vaaleanvihreä.

Toukka vihreä; selkäjuova tummempi; sivuselkä- ja sivujuova heikot, vihreät, alhaalta kellanvalkeareunaiset. Pää suuri, vihreä.

Kotelo pyöristyneen muotoinen, yksivärisen vihreä tai mustanharmaa, selkäjuova valkea.

Lentää toukokuun loppupuoliskolta heinäkuun alkuun.

Kotelo talvehtii.

Toukka elää heinäkasveilla (Poaceae), kuten ruokohelvellä (Phalaris arundinacea), korpikastikalla (Calamagrostis purpurea) ja koiranvehnällä (Elymus caninus).

Koteloituu usein kiville.

Kuivissa kangasmetsissä, metsäteiden varsilla, sorakuopissa.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Eliasson, C. U. et al. 2005. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae–Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 407 s.

García-Barros, E. & Martín, J. 1995. The eggs of European satyrine butterflies (Nymphalidae): external morphology and its use in systematics. Zoological Journal of the Linnean Society 115(1): 73–115.

von Heinemann, H. 1859. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Erste Abtheilung. Grossschmetterlinge. Friedrich Vieweg und Sohn, Braunschweig. 848 s.

Korshunov, Yu. P. & Gorbunov, P. Yu. 1995. Butterflies of the Asian part of Russia: A handbook. Ural State University, Yekaterinburg. 202 s.

Lang, H. C. 1884. Rhopalocera Europae Descripta et Delineata. The butterflies of Europe described and figured. L. Reeve, London. 396 s.

Marttila, O. et al. 1990. Suomen päiväperhoset. Kirjayhtymä, Helsinki. 362 s.

Pulkkinen, A. 1956. Perhoskirja. Päiväperhoset, kiitäjät, kehrääjät. WSOY, Porvoo. 84, [40] s. E. Pippingin uudistama toinen painos.

Seitz, A. 1908. Genus: Pararge Hbn. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Region. 1. Volume: The Palearctic Butterflies. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. 133–136.