Ruostepapurikko – Lasiommata megera

Siipiväli 38–47 mm. Naaras on suurempi kuin koiras. Siivet yläpuolelta ruskehtavanoranssit. Siipisuonet tummakehnäiset. Etusiipien tyvi tummanruskeakehnäinen. Siiven poikki kulkee kolme mustahkonruskeaa, aaltoilevaa poikkijuovaa, jotka ovat naaraalla kapeammat. Ulkoreuna tummanruskea; kärjen lähellä pyöreä, musta, valkokeskinen silmätäplä. Koiraalla lisäksi leveä, vinosti kulkeva koirastäplä. Takasiipien tyvi- ja diskaaliala tummanruskeakehnäiset; postdiskaalialassa 3–5 mustan, valkokeskisen silmätäplän rivi, joka sijaitsee kahden tummanruskean poikkijuovan välissä. Ulkoreuna tummanruskea.

Etusiivet alapuolelta kuten yläpuolelta, mutta tyvi vaaleampi; kärjen silmätäplä keltaisen renkaan ympäröimä. Koiraan etusiipien yläpuolen koirastäplä puuttuu alapuolelta. Takasiipien alapuoli vaaleanharmaa, ruskeavarjoinen; keskivyön reunat tummanruskeat, hampaalliset. Postdiskaalialassa 6–7 hienomman mustan, valkokeskisen silmätäplän rivi, nämä ovat leveälti oranssirenkaiset, tummanruskeareunaiset. Submarginaalialassa rivi vaaleita puolikuita harmaalla pohjalla.

Muna pallomainen, siinä 40–46 epäselvää pitkittäisharjannetta ja heikko verkkokuviointi; väri vaaleankeltainen, vihreä tai sinertävänvihreä.

Toukka 23–27 mm, vaaleanvihreä – turkoosinvihreä; selkäjuova tumma, kellertäväreunainen; sivujuova valkea, ylhäältä keltareunainen. Hengitysaukot kellertävät. Pää vihreä; perähaarukan kärjet roosat.

Kotelo kesäsukupolvella usein vihreä; talvehtiva kotelo tummanruskea, violetinruskea tai mustahko; takaruumiin joka jaokkeessa selvät, valkeat, kirkkaankeltaiset tai kultaiset sivuselkäpilkut sekä siipien tyvellä ja keskiruumiissa saman väriset pilkut.

Lentää touko–kesäkuussa ja heinäkuun loppupuoliskolta tai elokuun alusta syyskuuhun.

Toukka elo–huhtikuussa ja kesä–heinäkuussa. Keskenkasvuinen toukka tai kotelo talvehtii.

Toukka elää mm. koiranheinällä (Dactylis glomerata), nadoilla (Festuca) ja nurmikoilla (Poa).

Kuivilla aukeilla paikoilla.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Barrett, C. G. 1893. The Lepidoptera of the British Islands. Vol. I. Rhopalocera. L. Reeve & Co., London. 313, [40] s.

Eliasson, C. U. et al. 2005. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae–Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 407 s.

García-Barros, E. & Martín, J. 1995. The eggs of European satyrine butterflies (Nymphalidae): external morphology and its use in systematics. Zoological Journal of the Linnean Society 115(1): 73–115.

von Heinemann, H. 1859. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Erste Abtheilung. Grossschmetterlinge. Friedrich Vieweg und Sohn, Braunschweig. 848 s.

Klöcker, A. 1908. Sommerfugle. I. Dagsommerfugle. Danmarks Fauna 4. 96 s.

Lang, H. C. 1884. Rhopalocera Europae Descripta et Delineata. The butterflies of Europe described and figured. L. Reeve, London. 396 s.

Marttila, O. et al. 1990. Suomen päiväperhoset. Kirjayhtymä, Helsinki. 362 s.

Porter, J. 2010. Colour identification guide to caterpillars of the British Isles. Apollo Books, Stenstrup. 275, [49] s.

Pulkkinen, A. 1956. Perhoskirja. Päiväperhoset, kiitäjät, kehrääjät. WSOY, Porvoo. 84, [40] s. E. Pippingin uudistama toinen painos.

Seitz, A. 1908. Genus: Pararge Hbn. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Region. 1. Volume: The Palearctic Butterflies. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. 133–136.