Ratamoverkkoperhonen – Melitaea athalia

Siipiväli 31–46 mm. Siivet koiraalla yläpuolelta ruskeanoranssit, tyvestä mustanruskeat; poikkijuovat mustat, usein melko vahvat; suonet mustat. Ulkoreunat mustat. Etusiipien keskisarassa musta rengas.

Etusiivet alapuolelta vaalean ruskehtavanoranssit; keskikohdan lähellä rivi mustia täpliä; sen sisäpuolella useita mustia juovia ja täpliä. Kärjen lähellä ja pitkin etureunaa laikku oljenkeltaisia täpliä. Takasiivet alapuolelta oljenkeltaiset; tyvi- ja diskaalialan täplät kellanruskeat, mustareunaiset. Submarginaalivyö kellanruskea, mustareunainen, ilman mustia pilkkuja. Reunakuutäplät samanväriset kuin niiden ulkopuolella oleva kapea, keltainen reunajuova.

Naaras vaihtelevampi kuin koiras; siipien yläpuolen täplät vaaleampia, varsinkin lähellä ulkoreunaa.

Muna lähes pallomainen, kärki ja tyvi litistyneet, siinä n. 22 pitkittäisharjannetta, jotka ulottuvat kärjestä puoleenväliin alaspäin; kärjessä epäsäännöllistä kuoppaisuutta. Väri ensin kellanvihreä, sitten kermankeltainen.

Toukka n. 20 mm, musta tai mustanruskea; joka jaokkeessa 2 poikittaista riviä valkeanharmaita pilkkuja. Scolukset selässä ja sivuselässä oranssit, sivuilla vaaleamman oranssit, tyvessä harmaat. Raajat mustanruskeat; käsnäjalat harmaat. Pää musta, mustasukainen.

Kotelo vaaleanharmaa; siipiaiheet valkeahkot, mustatäpläiset; takaruumiissa rivit mustia täpliä ja 5 oranssia nystyä joka jaokkeen selkäpuolella; keskiruumiin takaosassa kaksi oranssia nystyä.

Lentää kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun.

Toukka heinäkuun lopusta kesäkuun alkuun; talvehtii keskenkasvuisena, toisinaan kahdesti.

Toukka elää nurmitädykkeellä (Veronica chamaedrys), tähkätädykkeellä (V. spicata) ja heinäratamolla (Plantago lanceolata), aluksi yhdyskunnittain kehräämässään kudoksessa; toisen nahanluonnin jälkeen yksittäin.

Niityillä, hakamailla, ahoilla, metsänreunoilla.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Eliasson, C. U. et al. 2005. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae–Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 407 s.

Higgins, L. G. 1955. A descriptive catalogue of the genus Mellicta Billberg (Lepidoptera: Nymphalidae) and its species, with supplementary notes on the genera Melitaea and Euphydryas. Transactions of the Entomological Society of London 106: 1–127.

Klöcker, A. 1908. Sommerfugle. I. Dagsommerfugle. Danmarks Fauna 4. 96 s.

Lang, H. C. 1884. Rhopalocera Europae Descripta et Delineata. The butterflies of Europe described and figured. L. Reeve & Co., London. 396 s.

Marttila, O. et al. 1990. Suomen päiväperhoset. Kirjayhtymä, Helsinki. 362 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Pulkkinen, A. 1956. Perhoskirja. Päiväperhoset, kiitäjät, kehrääjät. WSOY, Porvoo. 84, [40] s. E. Pippingin uudistama toinen painos.

Seitz, A. 1909. Tribe Argynnidi. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Region. 1. Volume: The Palearctic Butterflies. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. 211–243.

Wahlberg, N. 1997. Ratamoverkkoperhosen (Mellicta athalia) elinkierto Etelä-Suomessa. Baptria 22(4): 149–153.

Wahlberg, N. 2000: Comparative descriptions of the immature stages and ecology of five Finnish melitaeine butterfly species (Lepidoptera: Nymphalidae). Entomologica Fennica 11: 167–174