Karttaperhonen – Araschnia levana

Siipiväli 28–43 mm. Naaras on suurempi kuin koiras. Koiraan etusiivet terävämpikärkiset kuin naaraan. Kevätsukupolven (f. levana (Linnaeus, 1758)) siipien yläpuolen pohjaväri ruskeankeltainen–oranssi. Etusiipien tyviala musta, siinä keltaisia ja ruskeankeltaisia poikkiviiruja. Siipien loppuosassa mustia laikkuja, jotka osittain muodostavat katkonaisia poikkivöitä. Etureunassa kärjen lähellä vaalea täplä; sen takana rivissä 1–3 valkeaa täplää. Takasiipien tyviala musta, siinä keltaisia ja ruskeankeltaisia poikkiviiruja. Diskaalialan ulkoreunassa mustien täplien muodostama poikkivyö; postdiskaalialassa rivi mustia täpliä ja subterminaalialassa rivi sinisiä täpliä. Siipiripset valkeat, mustatäpläiset. Siipien alapuoli violetinruskea–kellanruskea; suonet valkeat. Etusiipien keskisarassa lähellä tyveä pieni, valkea rengas, sen ulkopuolella neljä valkeaa poikkijuomua. Kärjen lähellä joitakin kellertävänvalkeita ja ruskeita kuvioita; takakulman tuntumassa joitakin vaaleanruskeita kuvioita ja näiden etupuolella kaksi puhtaan valkeaa täplää harmahtavanliilan laikun sisällä. Takasiivissä tyven lähellä pitkänomainen, valkea täplä, joka ulottuu etureunaan. Keskellä siipeä ruskehtavanvalkea poikkivyö. Postdiskaalialassa rivi liilahtavia silmätäpliä ja sen keskellä suuri, harmahtavanliila laikku. Submarginaalialassa ruskehtavanvalkea, keskeltä katkennut poikkijuova. Molempien siipiparien ulkoreuna vaaleankeltainen, siinä kaksinkertainen, ruskea reunajuova.

Kesäsukupolven (f. prorsa (Linnaeus, 1758)) siipien yläpuolen pohjaväri ruskehtavanmusta. Etusiivissä katkeileva, valkea poikkivyö ja joitakin valkeita täpliä. Takanurkan lähellä kellanpunainen poikkijuova. Kärjen lähellä harva rivi valkeita täpliä. Takasiipien keskellä selvä, valkea poikkivyö. Postdiskaalialan ulko-osassa 2–3 kapeaa, kellanpunaista poikkijuovaa, joiden selvyys vaihtelee. Siipiripset valkeat, mustatäpläiset. Siipien alapuoli kuten kevätsukupolvella, mutta pohjaväri on tummempi; valkea keskivyö selvä; harmahtavanliilat laikut puuttuvat.

Muna tynnyrimäinen, siinä 14 pitkittäisharjannetta; väri vihreä. 

Toukka musta tai ruskeankeltainen, mustajuovainen; siinä joskus punaruskea sivujuova. Scolukset mustat tai ruskehtavankeltaiset. Pää musta, sen yläosassa 2 pitkähköä, piikkistä nuijaa.

Kotelo vaalean ruskeankeltainen–tummanruskea; selässä takaruumiin joka jaokkeessa kaksi matalaa okaa, keskiruumiissa pari tylppää okaa ja päässä kaksi tylppää kärkeä. Selässä joskus metallinkiiltoisia täpliä. Kesällä elävääm kasvillisuuteen sijottunut kotelo usein oliivinvihertävän sävyinen ja sen hopeatäplät ovat suuremmat.

Lentää touko–kesäkuussa ja II sukupolvi heinä–elokuussa.

Toukka kesäkuussa ja elokuun puolivälistä lokakuuhun.

Kotelo talvehtii.

Naaras munii munat ravintokasvin lehden alapinnalle tunnusomaisen helminauhamaisesti 6–12 munan ryhmiin.

Toukka elää nokkosella (Urtica dioica), yhdyskunnittain viimeiseen toukkavaiheeseen asti.

Tuorepohjaisten lehtimetsien aukioilla, metsänreunoilla, pienillä ahoilla.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK

Suomen Perhostutkijain Seura

Svenska fjärilar

Eliasson, C. U. et al. 2005. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae–Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 407 s.

von Heinemann, H. 1859. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Erste Abtheilung. Grossschmetterlinge. Friedrich Vieweg und Sohn, Braunschweig. 848 s.

Klöcker, A. 1908. Sommerfugle. I. Dagsommerfugle. Danmarks Fauna 4. 96 s.

Lang, H. C. 1884. Rhopalocera Europae Descripta et Delineata. The butterflies of Europe described and figured. L. Reeve, London. 396 s.

Marttila, O. et al. 1990. Suomen päiväperhoset. Kirjayhtymä, Helsinki. 362 s.

Seitz, A. 1909. Tribe Argynnidi. Teoksessa: Seitz, A. (toim.): The Macrolepidoptera of the World. A systematic description of the hitherto known Macrolepidoptera edited in collaboration with well-known specialists. The Macrolepidoptera of the Palearctic Region. 1. Volume: The Palearctic Butterflies. Verlag des Seitz'schen Werkes (Alfred Kernen), Stuttgart. S. 211–243.