Karttaperhonen – Araschnia levana
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet

Yleiskuvaus
Siipiväli 28–43 mm. Naaras on suurempi kuin koiras. Koiraan etusiivet terävämpikärkiset kuin naaraan. Kevätsukupolven (f. levana (Linnaeus, 1758)) siipien yläpuolen pohjaväri ruskeankeltainen–oranssi. Etusiipien tyviala musta, siinä keltaisia ja ruskeankeltaisia poikkiviiruja. Siipien loppuosassa mustia laikkuja, jotka osittain muodostavat katkonaisia poikkivöitä. Etureunassa kärjen lähellä vaalea täplä; sen takana rivissä 1–3 valkeaa täplää. Takasiipien tyviala musta, siinä keltaisia ja ruskeankeltaisia poikkiviiruja. Diskaalialan ulkoreunassa mustien täplien muodostama poikkivyö; postdiskaalialassa rivi mustia täpliä ja subterminaalialassa rivi sinisiä täpliä. Siipiripset valkeat, mustatäpläiset. Siipien alapuoli violetinruskea–kellanruskea; suonet valkeat. Etusiipien keskisarassa lähellä tyveä pieni, valkea rengas, sen ulkopuolella neljä valkeaa poikkijuomua. Kärjen lähellä joitakin kellertävänvalkeita ja ruskeita kuvioita; takakulman tuntumassa joitakin vaaleanruskeita kuvioita ja näiden etupuolella kaksi puhtaan valkeaa täplää harmahtavanliilan laikun sisällä. Takasiivissä tyven lähellä pitkänomainen, valkea täplä, joka ulottuu etureunaan. Keskellä siipeä ruskehtavanvalkea poikkivyö. Postdiskaalialassa rivi liilahtavia silmätäpliä ja sen keskellä suuri, harmahtavanliila laikku. Submarginaalialassa ruskehtavanvalkea, keskeltä katkennut poikkijuova. Molempien siipiparien ulkoreuna vaaleankeltainen, siinä kaksinkertainen, ruskea reunajuova.
Kesäsukupolven (f. prorsa (Linnaeus, 1758)) siipien yläpuolen pohjaväri ruskehtavanmusta. Etusiivissä katkeileva, valkea poikkivyö ja joitakin valkeita täpliä. Takanurkan lähellä kellanpunainen poikkijuova. Kärjen lähellä harva rivi valkeita täpliä. Takasiipien keskellä selvä, valkea poikkivyö. Postdiskaalialan ulko-osassa 2–3 kapeaa, kellanpunaista poikkijuovaa, joiden selvyys vaihtelee. Siipiripset valkeat, mustatäpläiset. Siipien alapuoli kuten kevätsukupolvella, mutta pohjaväri on tummempi; valkea keskivyö selvä; harmahtavanliilat laikut puuttuvat.
Muna tynnyrimäinen, siinä 14 pitkittäisharjannetta; väri vihreä.
Toukka musta tai ruskeankeltainen, mustajuovainen; siinä joskus punaruskea sivujuova. Scolukset mustat tai ruskehtavankeltaiset. Pää musta, sen yläosassa 2 pitkähköä, piikkistä nuijaa.
Kotelo vaalean ruskeankeltainen–tummanruskea; selässä takaruumiin joka jaokkeessa kaksi matalaa okaa, keskiruumiissa pari tylppää okaa ja päässä kaksi tylppää kärkeä. Selässä joskus metallinkiiltoisia täpliä. Kesällä elävääm kasvillisuuteen sijottunut kotelo usein oliivinvihertävän sävyinen ja sen hopeatäplät ovat suuremmat.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana. Suomessa yhteensä
- karttaperhonen (suomi)
- kartfjäril (ruotsi)
- Vakiintunut
- Yleinen
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet