Ruostenopsasiipi Thecla betulae

Yleiskuvaus

Siipiväli 28–41 mm. Siipien yläpuoli tummanruskea, takasiipien kannuksessa ja takanurkassa oranssia väriä. Koiraan etusiivissä mustahkon keskitäplän ulkopuolella tavallisesti heikko, pohjaväriä hiukan vaaleampi täplä; naaraalla iso, juovamainen, oranssi täplä siiven ulko-osassa. Molempien siipiparien ripset valkeahkonruskeat.

Siipien alapuoli ruskehtavanoranssi; etusiivissä tumma juova poikkisuonen kohdalla. Etureunasta lähtien kohti takakulmaa kulkee pohjaa tummempi poikkivyö. Etusiivessä vyön ulkoreunan puolta ja takasiivessä sen molempia reunoja rajaa valkea juova, joka on poikkivyötä kohti mustanruskeareunainen. Valkoinen juova ulottuu kuitenkin siiven poikki vain takasiivissä ulkoreunan puolella ja myös poikkivyö päättyy juovan päättyessä. Ulkoreuna punertavanoranssi.

Muna litistyneen kupolimainen, sen pinnassa hienoja kuoppia, joiden reunat korkeat ja terävät. Väri valkea.

Toukka 16–20 mm, sinivihreä; selkäjuova kohonnut, kaksinkertainen, keltainen; sivuilla rivi keltaisia vinoviiruja; sivujuova kellertävä. Pää ruskea.

Kotelo kiiltävän vaaleanruskea, epäsäännöllisesti harmaanmustan marmoroima.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
MR.1
Tieteellinen nimi
Thecla betulae
Auktorit
(Linnaeus, 1758)
Yleiskieliset nimet
  • ruostenopsasiipi (suomi)
  • eldsnabbvinge (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.60799
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Harvinainen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Marko Mutanen
  • Lauri Kaila
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Päiväperhoset
  • Suurperhoset