Sitruunaperhonen Gonepteryx rhamni

Yleiskuvaus

Siipiväli 44–55 mm. Tuntosarvet ja huulirihmat punertavat. Koiraan siivet yläpuolelta sitruunankeltaiset, naaraan vihertävänvalkoiset, etusiipien tyvellä mustahkoa kehnää. Molemmissa siipipareissa oranssi keskitäplä sekä heikkoja, ruskehtavia reunapilkkuja. Etusiipien alapuoli koiraalla rikinkeltainen, etureuna kirkkaampi; takasiipien alapuoli vaalean okrankeltainen. Etusiipien alapuoli naaraalla kalpean vihertävänvalkoinen, etureuna kellertävä; takasiipien alapuoli kellertävä. Keskitäplät ruskehtavat, punaruskeareunaiset. Reunapilkut jonkin verran vahvemmat kuin yläpuolella; takasiivissä lisäksi mustahkoja, juovamaisia, submarginaalipilkkuja.

Muna sukkulamainen, siinä kymmenen pitkittäisharjannetta; väri keltainen, joskus hiukan punertava.

Toukka samean omenanvihreä, hyvin hienosti mustapilkkuinen; sivujuova valkea, aaltoileva, joskus alapuolelta tummavarjoinen. Pää vihreä.

Kotelo kirkkaanvihreä, molemmista päistä suippo, sen vatsapuoli vahvasti ulkoneva siipiaiheiden kohdalta; sivujuova vaalea, selkäpuolella joitakin tummempia pilkkuja, siipiaiheen tyvellä tummanruskea täplä.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Gonepteryx rhamni
Auktorit
(Linnaeus, 1758)
Yleiskieliset nimet
  • sitruunaperhonen (suomi)
  • citronfjäril (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.60794
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Päiväperhoset
  • Suurperhoset