Ritariperhonen – Papilio machaon

Siipiväli 64–94 mm. Suuri, helposti tunnistettava. Naaras on suurempi kuin koiras. Mustassa keskkiruumiissa kaksi kellertävää juovaa. Siivet vaalean rikinkeltaiset, suonet mustat. Etusiipien tyvi ja ulkoreuna leveälti mustat, keltakehnäiset, jälkimmäisessä rivi keltaisia, kuutavia täpliä. Lähellä etureunaa kolme mustaa, nelikulmaista täplää. Takasiipien sisäreuna mustahko; takakulmassa ruskehtavanpunainen, edestä sinireunainen silmätäplä. Ulkoreunassa hyvin leveä musta vyö, jossa suuria, sinisiä laikkuja ja kuusi kuutavaa, keltaista täplää. Ulkoreunassa rivi kuutavia, keltaisia täpliä. Kannus musta. Siipien alapuoli kuten yläpuoli, mutta kuviot tiheään keltapeitteiset; takasiipien reunavyön sisäpuolella ruskehtavanpunaisia täpliä.

Muna pallomainen, sileäpintainen; väri keltainen, myöhemmin punaruskea.

Toukka pienenä musta; nystyrät oranssinpunaiset, mustapiikkiset, selässä valkea laikku. Täysikasvuisena 40–44 mm, vihreä, joka jaokkeessa musta poikkijuova ja oranssinpunaisia täpliä, joiden alla musta täplä. Päässä kaksi mustaa juovaa. Osmeterium oranssi.

Kotelo vanttera, sen päässä ja keskiruumiissa tylpät ulokkeet; yksivärisen vihreä tai ruskeankellertävä, sivuilla musta juova;

Lentää toukokuun loppupuolelta heinäkuun puoleenväliin; harvinainen II sukupolvi heinä–elokuussa.

Toukka kesä–heinäkuussa, joskus II sukupolvi elo–syyskuussa.

Kotelo talvehtii.

Toukka elää suoputkella (Peucedanum palustre) ja karhunputkella (Angelica sylvestris), joskus myös muilla sarjakukkaisilla (Apiaceae). Kotelo kiinnittyy ravintokasvin varrelle vyörihmalla.

Kosteilla ranta- ja suoniityillä, myös kuivemmilla niityillä.

Bestimmungshilfe des Lepiforums

Moth Dissection UK

Svenska fjärilar

Barrett, C. G. 1893. The Lepidoptera of the British Islands. Vol. I. Rhopalocera. L. Reeve & Co., London. 313, [40] s.

Eliasson, C. U. et al. 2005. Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna. Fjärilar: Dagfjärilar. Hesperiidae–Nymphalidae. ArtDatabanken, SLU, Uppsala. 407 s.

Klöcker, A. 1908. Sommerfugle. I. Dagsommerfugle. Danmarks Fauna 4. 96 s.

Marttila, O. et al. 1990. Suomen päiväperhoset. Kirjayhtymä, Helsinki. 362 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Pulkkinen, A. 1956. Perhoskirja. Päiväperhoset, kiitäjät, kehrääjät. WSOY, Porvoo. 84, [40] s. E. Pippingin uudistama toinen painos.