Kultalatvakääriäinen – Pammene aurana
- Yleiskuvaus
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
Yleiskuvaus
Siipiväli 9–12 mm. Pää ja keskiruumis mustanruskeat – tumman ruskeanharmaat, takaruumis harmaampi.
Etusiivet yksivärisen mustanruskeat, niissä 2 suurta, oranssinkeltaista laikkua: toinen takareunan keskellä ja toinen ulkosarakkeessa lähellä siiven kärkeä; joskus laikut yhteensulautuneet ja laajentuneet peittäen suurimman osan siivestä (f. aurantiana (Kollar, 1832)). Ripset harmaat tai ruskehtavanharmaat, niissä mustanruskea jakoviiru. Takasiivet tumman harmaanruskeat; ripset vaaleanharmaat, niissä harmaanruskea jakoviiru.
Toukka kellertävänvalkea; nystyrät ruumiin väriset tai hiukan tummemmat, huomaamattomat. Pää tummanruskea; niskakilpi ruskea, keskisauma selvä; peräkilpi ja rintajalat ruskeat.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- kultalatvakääriäinen (suomi)
- guldborrvecklare (ruotsi)
- Vakiintunut
- Hyvin harvinainen
Uhanalaiset lajit (LSA 2023/1066, liite 6) ? Erityisesti suojeltavat lajit (LSA 2023/1066, liite 6) ? Kiireellisesti suojeltavat lajit (SYKE 2020) ? VANHA Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2013/471) ?
- 2019 CR – Äärimmäisen uhanalaiset
- 2010 CR – Äärimmäisen uhanalaiset
- 2000 NT – Silmälläpidettävät
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset