Pikkuversokääriäinen Pseudococcyx posticana

Yleiskuvaus

Siipiväli 12–15 mm. Pää ja huulirihmat kellertävät – ruosteenkeltaiset; keskiruumis edestä ruosteenpunainen, takaa harmaa; takaruumis ruskeanharmaa, vaaleanharmaarenkainen.

Etusiivet tumman lyijynharmaat, valkeahkokehnäiset, niissä kapeita, häipyviä, tumman harmaanruskeita poikkijuovia, jotka lähtevät pienistä, tummista hakastäplistä etureunassa. Tyvipoikkivyö tumman harmaanruskea. Tumma poikkivyö tyvisarakkeen ulkoreunassa 1/4 kohdalla sekä keskivyö ovat enemmän tai vähemmän kehittyneet. Siiven kärjessä jonkin verran ruosteenruskeaa peitettä, joka joskus muodostaa poikkivyön takakulmaan. Ripset harmaat, niissä tumma jakoviiru. Takasiivet tummanharmaat; ripset vaaleammat, niissä tumma jakoviiru.

Toukka kellertävänvalkea, selässä kapeita, tumman- tai purppuranruskeita poikkivöitä, jotka sivuilla vaalenevat; iho ja niskakilpi hienosti sagriiniset; nystyrät huomaamattomat. Pää ja niskakilpi tummanruskeat tai mustat; peräkilpi vaaleanruskea. Vatsajaloissa 14–16 hakasta.

Kotelo 5,5–7,5 mm, tumman punaruskea, pää ja keskiruumis purppurankiiltoiset. Pintarakenne hieno. Jaokkeen A2 tyvirivin piikit taipuneet eteenpäin. A10:n piikkirivi 2–3-kertainen.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
MR.1
Tieteellinen nimi
Pseudococcyx posticana
Auktorit
(Zetterstedt, 1839)
Yleiskieliset nimet
  • pikkuversokääriäinen (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.60488
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Harvinainen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset