Tammisirppikääriäinen – Ancylis mitterbacheriana

Siipiväli 13–17 mm. Pää ja siipikannet kellanruskeat, keskiruumis punaruskea; takaruumis ruskeanharmaa.

Etusiipien pohjaväri ruosteenruskea. Tyvilaikku lähes nelikulmainen, tumman ruosteenruskea, ulottuu siiven keskikohtaan, sen ulkoreunassa hieno, valkea juova. Etureunassa mustia ja valkeita hakastäpliä, jotka ovat suurempia ja selvempiä ulkosarakkeessa. Keskivyö ruosteenruskea, hiukan pohjaa tummempi, kapea ja melko hyvin erottuva etureunassa, sen ulkoreuna hyvin viisto hiukan kärjen takapuolelle, rajoittuu lyijynväriseen juovaan, siipipeilin etupuolella lähellä ulkoreunaa taittuu taaksepäin ja sulautuu pohjaväriin; sen kärjestä siiven kärjen takapuolelle kulkee musta pitkittäisjuova. Siipipeili pieni, ovaali, heikosti kiiltävän vaaleanharmaa, häipyvärajainen, ei ulotu takakulmaan. Ripset tyvestä hienosti vaaleat, muuten kellanruskehtavat, kärjestä taas vaaleammat, siiven kärjen takana niissä hieno, ruskea viiva, josta ulkoreunan keskelle ulottuu musta tyviviiru. Takasiivet melko tumman ruskeanharmaat; ripset vaaleammat, niissä ruskehtavanharmaa jakoviiru.

Toukka 12 mm, kellertävänharmaa tai vaalean harmaanvihreä, vatsa vaaleampi; joskus näkyvissä heikko tummempi selkäjuova; nystyrät ruumista vaaleammat, kohtalaisen silmiinpistävät. Pää kellertävänruskea tai vaalean vihertävänruskea, mustajuovainen; niskakilpi vaaleanvihreä, sen takakulmissa suuri, mustahko laikku ja kaksi pientä täplää takareunan keskellä; peräkilpi vaaleanvihreä, mustanruskeatäpläinen; peräkampa puuttuu; rintajalat ruskehtavat.

Kotelo 6–8 mm, punaruskea, pintarakenne verrattain hieno. Otsa tuntosarvien välistä vahvasti kohollaan, ilman erillistä uloketta. Etureidet keskenään rajakkain pitemmän matkan kuin niiden leveys siinä kohdassa. Keskijalat ja leukarihmat rajakkain. Jaokkeiden A2–A4 tyvellä selkäpuolella kussakin matala poikkiura, ilman terävää takareunaa. Jaokkeiden A4–A5 tyvirivissä 6 piikkiä D1-sukasten välissä. A10:n piikit hyvin pienet, pienemmät kuin A8:n ja A9:n. Kremaster pienehkö, peräkoukut hienohkot.