Metsäkirjokääriäinen – Celypha lacunana

Siipiväli 15–18 mm. Pää ja keskiruumis etusiipien pohjan väriset, usein vaaleammansekaiset, siipikannet vaaleammat; takaruumis ruskeanharmaa, ± tumma.

Etusiivet kalpean okrankeltaiset – harmahtavan okrankeltaiset, oliivinvihreän sävyiset, niissä runsaasti tumman harmaanruskeita, kapeita riipusteita ja täpliä sekä sinertäviä, hopeankiiltoisia poikkijuovia ja täpliä. Kuviot tumman harmaanruskeat, niissä oliivinkeltaisia ja mustia täpliä. Tyvisarakkeen ulkoreuna melko vahvasti mutkainen tai hampaallinen, siinä keskikohdan takana vahva sisenemä. Keskivyö leveä, kapealti erillään pretornaalilaikusta, mutta joskus yhtyy siihen, sen katkaisee enemmän tai vähemmän selvä, kapea, vaalea pitkittäisjuova hiukan keskikohdan etupuolella. Subterminaalivyö varjomainen, ei ulotu etureunaan; se on vaaleampi kuin tyvisarake ja keskivyö ja ulottuu siipiripsiin hiukan takakulman etupuolella. Siiven kärjessä tumma laikku. Etureunassa useita mustanruskeita hakastäpliä, joista selvimmät ulkosarakkeessa. Ripset kalpeankeltaiset, paitsi pretornaalikuvion ja subterminaalivyön kohdalla, niissä tumma jakoviiru. Takasiivet melko tumman harmaat; ripset vaaleat, siiven kärjessä harmaanruskeavarjoiset, niissä tummanharmaa jakoviiru.

Pohjoisessa tavataan yksilöitä, joiden etusiipien kuviot enemmän okrapeitteiset, tai joskus kuviot häipyvät, jolloin etusiivet lähes yksivärisen okrat, vaalean- ja tummanruskeavarjoiset.

Toukka n. 14 mm, vaihteleva: voi olla tummanruskea, mustahko, valkeahkonharmaa, kellertävä tai vihreä; selkäjuova tavallisesti tummempi; nystyrät kiiltävän mustat, sukaset valkeahkot. Pää vaalean kellertävänruskea – ruskea, sivuilta musta, tai kokonaan musta; niskakilpi vaalean kellertävänruskea – musta, etureuna harmaa; peräkilpi vaalean kellertävän kermanvärinen – keltainen, ruskeakuvioinen, tai kokonaan musta; peräkampa olemassa. Rintajalat kellertävän kermanväriset – ruskeat tai mustat.

Kotelo 9,0–11,5 mm, musta, harvoin tummanruskea. Pintarakenne kohtalaisen hieno. Siipisuonet selvät. Labrum tuskin kovera. Jaokkeiden A2–A6 tyviriveissä 4–5 piikkiä ja kaudaaliriveissä 10–14 piikkiä D-sukasten välissä. Kremaster verrattain kapea, siinä terävät kulmat selkäpuolelta ja kolme liuskaa ja melko hieno pintarakenne vatsapuolelta katsottuna; siinä 4 paria ruskeita, koukkumaisia kaudaalisukasia.