Metsäharmokääriäinen Eana incanana

Yleiskuvaus

Siipiväli 17–23 mm. Keskikokoinen. Tummempi kuin muut suvun lajit. Pää ja keskiruumis etusiipiä vaaleammat, takaruumis ruskea; koiraan perätupsu kellertävämpi.

Etusiipien etureuna melko vahvasti kaareva tyvipuoliskosta, sitten lähes suora. Etusiivet harmaat – ruskehtavanharmaat, valkeahkonsekaiset, niissä heikkoja, pieniä, tummia riipusteita. Kuviot harmaat, osittain mustahkoreunaiset. Tyvikuvio sisä- ja ulkoreunastaan tasaisehkon kaareva, etureunaa kohti levenevä, ei ulotu takareunaan. Keskivyön sisäreunassa sisentymät keskellä ja takareunan etupuolella, sen keskiosassa ruosteenkeltaisia suomuja. Kostaalilaikku häipyvä. Ulkoreunajuova hieno, tumma; ripset pohjan väriset. Takasiivet vaalean ruskehtavanharmaat, kärjestä tummemmat; ripset samanväriset, niissä häipyvä, tummempi jakoviiru.

Toukka harmaa, selästä vihertävänsävyinen; nystyrät tummanharmaat, sukaset mustahkot. Hengitysaukot mustareunaiset. Pää vaaleanruskea; niskakilpi vaaleanruskea – tummanruskea tai musta, sivuilta mustareunainen; peräkilpi vaaleanruskea – mustahkonruskea, mustatäpläinen; peräkampa puuttuu; rintajalat mustat.

Kotelo ruskea, selkäpuolelta tummempi.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Eana incanana
Auktorit
(Stephens, 1852)
Yleiskieliset nimet
  • metsäharmokääriäinen (suomi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.60126
Taksonominen taso
laji
Esiintyminen Suomessa
Julkaistu tieto Suomesta
Esiintymisen tyyppi
  • Vakiintunut
  • Yleinen
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019 LC – Elinvoimaiset
  • 2010 LC – Elinvoimaiset
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset