Laidunkaitakoi Monochroa sepicolella

Yleiskuvaus

Siipiväli 9,5–11,5 mm. Pää, huulirihmat ja keskiruumis vaalean- ja tummanharmaasirotteiset. Huulirihmat karkeasuomuiset; keskijaokkeen kärjessä tavallisesti valkeahko rengas; kärkijaoke ruskea, vaaleakärkinen, tuskin lyhyempi kuin keskijaoke. Jalat vaaleanharmaat, ulkoa tummemmat, nilkat vaaleatäpläiset. Takaruumis ruskeanharmaa.

Etusiivet ruskeanharmaat, kellertäväsirotteiset. Epäselvät, mustahkot täplät siiven tyvessä, etureunassa 1/4 kohdalla ja siiven keskellä, näiden puolivälissä siipitaitteessa pieni, musta juomu. Lisäksi lähellä tyveä epäselvä, mustahko juova etureunasta viistosti ulospäin siipitaitteeseen; ulompi diskaalitäplä kostaali- ja tornaalilaikkujen välissä, nämä lähes yhtyneet suoraksi, valkeahkoksi poikkivyöksi. Ripset harmaat, niiden tyvessä valkeahkoja pilkkuja, 3 etureunassa, 2 ulkoreunassa, siiven kärjen ympärillä melko terävä, musta jakoviiru, joka on häipyvä takakulmaa kohti. Takasiivet harmaat.

Toukka punainen; nystyrät pikkuruiset, niissä hienot sukaset. Pää kiiltävän musta; niskakilpi mustahko; peräkilpi musta.

Lähde: Laji.fi lajikuvaukset
Kuvaustekstin laatijat:

Harri Jalava

CC BY 4.0

Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.

Suomesta yhteensä
havaintoa
?
ruutua
Havaintojen lkm
  • Yhteensä ruutua
Lajiluettelo
Lajitietokeskuksen lajiluettelo
Tieteellinen nimi
Monochroa sepicolella
Auktorit
(Herrich-Schäffer, 1854)
Yleiskieliset nimet
  • laidunkaitakoi (suomi)
  • större bergsyredystermal (ruotsi)
Tunniste
http://tun.fi/MX.59688
Taksonominen taso
Esiintyminen Suomessa
Esiintymisen tyyppi
Hallinnolliset lajitiedot
Uhanalaisuus Suomessa
  • 2019
  • 2010
Asiantuntijat
  • Lauri Kaila
  • Marko Mutanen
DNA-viivakoodisekvenssit
Eliöryhmät
  • Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
  • Perhoset
  • Pikkuperhoset