Laidunkaitakoi – Monochroa sepicolella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus

Yleiskuvaus
Siipiväli 9,5–11,5 mm. Pää, huulirihmat ja keskiruumis vaalean- ja tummanharmaasirotteiset. Huulirihmat karkeasuomuiset; keskijaokkeen kärjessä tavallisesti valkeahko rengas; kärkijaoke ruskea, vaaleakärkinen, tuskin lyhyempi kuin keskijaoke. Jalat vaaleanharmaat, ulkoa tummemmat, nilkat vaaleatäpläiset. Takaruumis ruskeanharmaa.
Etusiivet ruskeanharmaat, kellertäväsirotteiset. Epäselvät, mustahkot täplät siiven tyvessä, etureunassa 1/4 kohdalla ja siiven keskellä, näiden puolivälissä siipitaitteessa pieni, musta juomu. Lisäksi lähellä tyveä epäselvä, mustahko juova etureunasta viistosti ulospäin siipitaitteeseen; ulompi diskaalitäplä kostaali- ja tornaalilaikkujen välissä, nämä lähes yhtyneet suoraksi, valkeahkoksi poikkivyöksi. Ripset harmaat, niiden tyvessä valkeahkoja pilkkuja, 3 etureunassa, 2 ulkoreunassa, siiven kärjen ympärillä melko terävä, musta jakoviiru, joka on häipyvä takakulmaa kohti. Takasiivet harmaat.
Toukka punainen; nystyrät pikkuruiset, niissä hienot sukaset. Pää kiiltävän musta; niskakilpi mustahko; peräkilpi musta.
Kuvaustekstin laatijat:
Harri Jalava
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- laidunkaitakoi (suomi)
- större bergsyredystermal (ruotsi)
- 2019
- 2010
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset