Hietikkosukkulakoi – Scythris potentillella
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
Yleiskuvaus
Siipiväli 10-13 mm. Takaruumis vatsapuolelta ruskehtavanharmaa, koiraalla lyhyt, tiheä perätupsu. Etusiivet tummanruskeat, niissä tuskin havaittavaa sinertävää tai punaviolettia heijastusta sekä valkeahkoja lautumia. Takasiivet 0,7-0,8 kertaa etusiipien levyiset, ruskeat, kärkeä kohti tummenevat.
Koiraan uncuksen tyvi sivuilta pyöreä. Gnathos suippenee kapeaan, suoraan ja litteään kärkeen. Sivulämssän kärkipuolisko hiukan kaareva, sen kärki suippenee äkisti ja suuntautuu kohti toisen lämssän kärkeä. Aedeagus tasaisesti suippeneva, heikosti taipunut. VIII selkäkilven takareunassa matala syvänemä.
Naaraan lamella postvaginalikessa leveä, kaareva kitinisoituma, jonka takapäissä joutsenmainen rakenne. Etummaisten apofyysien ja niiden takaosan laajentumien välinen silta U:n muotoinen, tämä rakenne usein leveyttään lyhyempi. Takimmaiset apofyysit 1,2-1,5 mm; etummaiset apofyysit 0,5-0,8 mm. VII vatsakilpi neliömäinen, etu- ja takareuna hiukan koverat, usein pituuttaan leveämpi.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- hietikkosukkulakoi (suomi)
- Vakiintunut
- Yleinen
Alueellisesti uhanalainen 2020 - 1a Hemiboreaalinen, Ahvenanmaa ? Alueellisesti uhanalainen 2020 - 1b Hemiboreaalinen, Lounainen rannikkomaa ? Alueellisesti uhanalainen 2020 - 2a Eteläboreaalinen, Lounaismaa ja Pohjanmaan rannikko ?
- 2019 NT – Silmälläpidettävät
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- Hyönteiset ja hämähäkkieläimet
- Perhoset
- Pikkuperhoset