Helmihitukoi – Elachista tetragonella
- Yleiskuvaus
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
- Uhanalaisuus
Yleiskuvaus
Siipiväli 6-7 mm. Pieni laji. Pää musta. Etusiivet tumman oliivinruskeat tai mustahkonruskeat, niissä neljä pientä, hopeanhohtoista täplää (vrt. E. ornithopodella): 1/3 kohdalla siipitaitteessa, etureunan keskellä, takakulmassa sekä lähellä siiven kärkeä. Ripset mustanharmaat, tyvestä mustakehnäiset. Takasiivet harmaat.
Koiraan uncuksen lovi syvä, U:n muotoinen; liuskat leveyttään selvästi pitemmät. Gnathos pyöreä. Sivulämssä kapeimmillaan ennen cucullusta. Aedeaguksen tyvi vain hieman paksuuntunut, kärki vahvasti suippo, ei kornuutteja.
Naaraan antrum sileä, suppilomainen, kalvomainen, sisältä hienopiikkinen. Colliculum puuttuu. Signum heikko levy, siinä kaksi selvää hammasta, joissa usein pieni kannus.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- helmihitukoi (suomi)
- lundstarrsgräsmal (ruotsi)
- Vakiintunut
- Hyvin harvinainen
Uhanalaiset lajit (LSA 1997/160, liite 4 2021/521) ? Uhanalaisten lajien esiintymien turvaaminen metsätaloudessa – Lajiturva-hankkeessa 2019–2021 laadittu lajiluettelo ? Metsänkäyttöilmoitusten automaattimenettelyssä käytettävä lajiluettelo (MKI-OHKE 2023) ?
- 2019 VU – Vaarantuneet
- 2010 NT – Silmälläpidettävät
- 2000 DD – Puutteellisesti tunnetut
- Lauri Kaila
- Marko Mutanen
- MVL.232
- Perhoset
- Pikkuperhoset