Minttuhitukoi – Stephensia brunnichella

Siipiväli 5,5–9 mm. Pää, niskatupsut, keskiruumis ja siipikannet tummanpronssiset; otsa hopeanharmaa. Huulirihmat lyijynharmaat. Tuntosarvet mustahkot, niissä leveä valkea vyö keskiosan kärkipuolella (vrt. Elachista tengstromi). Reidet hopeankiiltoiset; sääret mustat, takasäärien keskellä ja kärjessä valkeat täplät, myös nilkat mustat, jaokkeiden päät valkeat.

Etusiivet tumman pronssinruskeat; kuviot vaalean kullanhohtoiset: poikkivyö siiven tyvellä; etureunaan ulottuva poikkivyö keskikohdan sisäpuolella (vrt. Elachista tengstromi); pitkänomainen tornaalilaikku sekä kostaalilaikku. Ripset mustanharmaat. Takasiivet tummanharmaat.

Toukka 4,5–5 mm, vihertävänvalkea; selkäjuova tummanvihreä. Pää mustahko; niska- ja peräkilpi mustat. Niskakilpi leveä, rombimainen. Rintakilpi muodostuu kahdesta kapeasta, kiilamaisesta, hyvin kitinisoituneesta skleriitistä, jotka sijaitsevat etäällä toisistaan. Peräkilpi lähes neliömäinen, epäterävärajainen kitiinikyhmy, joka on päästään hiukan alaspäin taipunut ja näyttää siksi siitä kohdasta hiukan tummemmalta. Rintajalat hyvin kehittyneet.

Kotelo 3,3–3,6 mm, verrattain solakka, punertavanruskea. Pintarakenne hieno, poikkiryppyinen. Otsassa, päälaella, mesonotumissa ja jaokkeissa A1–A7 tasaisesti, tuntosarvissa, jaloissa ja imukärsässä riveihin järjestyneitä pistekuoppia. Sukaset koko takaruumiissa selvät, A10:ssä koukkumaiset.

Lentää kesä–heinäkuussa.

Toukka elo–toukokuussa; talvehtii.

Aikuisia voi haavia iltapäivällä ravintokasvilta. Tulee silloin tällöin valolle.

Toukka elää mäkimintulla (Clinopodium vulgare), kovertaa lehtiä. Koverre aluksi pitkä, kapea, täyssyvä käytävä, joka suuntautuu kohti lehden kärkeä; uloste tässä kapeassa keskilinjassa. Kun lehden kärki on saavutettu, muodostuu suuri, täyssyvä, ruskea läiskä. Sen sisällä on paljon silkkiä, joka kuroo koverretta ja tekee sen läpinäkymättömäksi. Uloste tässä suurina, mustina paakkuina, joko läiskän vanhimmassa osassa tai sen keskellä. Toukka vaihtaa usein lehteä. Talvehtii koverteen sisällä.

Koteloituu koverteen ulkopuolelle tiheään, valkeahkoon kudokseen, usein ravintokasvin lehtien väliin.

Kedoilla, niityillä, lehtoaukioilla.

Lepiforum

Moth Dissection UK

Plant Parasites of Europe

Svenska fjärilar

von Heinemann, H. & Wocke, M. F. 1877. Die Schmetterlinge Deutschlands und der Schweiz systematisch bearbeitet. Zweite Abtheilung. Kleinschmetterlinge. Bd. 2. Heft 2. C. A. Schwetschke & Sohn, Braunschweig. S. i–iv, 389–825, 1–102.

Meyrick, E. 1928. A revised handbook of British Lepidoptera. Watkins and Doncaster, London. vi, 914 s.

Nieminen, M. & Kaitila, J.-P. 2000. Saaristomeren kansallispuiston niittyjen ja hakojen perhoset. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A 111: 1–221.

Parenti, U. & Pizzolato, F. 2014. Revision of European Elachistidae. The genus Stephensia Stainton, 1858 (Lepidoptera: Elachistidae). SHILAP Revista de Lepidopterología 42(167): 385–398.

Patočka, J. 1999. Die Puppen der mitteleuropäischen Elachistidae (Lepidoptera, Gelechioidea). Bonner zoologische Beiträge 48(3–4): 283–312.

Spuler, A. 1910. Die Schmetterlinge Europas. II. Band. E. Schweizerbartsche Verlagsbuchhandlung, Stuttgart. 523 s.

Sruoga, V. & Ivinskis, P. 2005. Lietuvos elachistidai (Lepidoptera: Elachistidae). Monografija. VU Ekologijos instituto leidykla, Vilnius. 232, [26] s.

Steuer, H. 1987. Beiträge zur Kenntnis der Elachistiden, Teil V (Lepidoptera, Elachistidae). Deutsche Entomologische Zeitschrift, N. F. 34(1–3): 197–216.

Traugott-Olsen, E. & Nielsen, E. S. 1977. The Elachistidae (Lepidoptera) of Fennoscandia and Denmark. Fauna Entomologica Scandinavica 6. Scandinavian Science Press, Klampenborg. 299 s.